Lampimimmat onnittelut ihanalle Nealle, olet niin rakas
<3 Janska-seta
http://www.facebook.com/photo.php?pid=2799214&fbid=164374559750&op=6&o=global&view=global&subj=692374750&id=692374750#!/photo.php?pid=2799214&id=692374750&ref=fbx_album
tiistai 28. syyskuuta 2010
Optimistin paluu!
Aloin eilen tosin kirjottaan, mutta kesken kaiken luin mailin ja sain tietää että aamulla ois mentävä harjotteluun joten keskeytin sen. Tässä siis aluksi eilinen teksti ja sitten jotain harjottelusta..
Hihheijee! Täällä se on sittenki, suuri sisäinen optimistini! Eka viikko takana Kanarian elämää. Tuo viikko oli kyllä niin täynnä mielialavaihteluita ja yleensä mielialat oli luokkaa haikeus ja ahistus. Ei ollu ihan kaks kertaa, ko olin alkamassa pakkaamaan laukkua (jota en oo kyllä vielä purkanukkaan) ja miettimässä suunnitelmaa B. Jos Anskulla ja Johannalla ei ois lennot varattu 2,5vk(!!) päästä tänne niin en tiiä missäpäin maailmaa tällä hetkellä oisin. Kiitti myös kaikille kannustavista sanoista, on huippua että joku uskoo minnuun silloinko en ite jaksa.
Voimat ja mielenvirkeys oli lopussa myös sen takia, että en pystyny syömään oikein mittään. Oon kotonaki semmonen epätunnesyöppö, jos fiilikset kuohuaa suuntaan tai toiseen niin ruoka ei mee alas. Pelekkä ruuan ajattelu ja hampaitten pesu alkaa yökkäyttään. Viikon aikana pystyin syömään muutaman lusikallisen jukurttia ja pari haukkua leipää, yhtenä päivänä söin jopa muutaman haarukallisen pastaa. Sunnuntaina tuntu että maailma alkaa kirkastumaan ja kävin hakemassa pizzan, jota sain syötyä muutaman palasen. Oksensin kyllä ne samantien ulos mutta sainpahan pureskeltua jotaki! Illalla sitten tunsin näläntunteenki ja loppu pizzaki sulahti alas iliman takasinpaluuta :)
Harjottelun oli siis tarkotus alkaa nyt maanantaina, mutta sain lauantaina Jorgelta ilikiäsävysen viestin, jossa sanottiin ettei harjottelu alakkaan vielä. Paikan löytämisessä ja etenki enkunkielisen ohjaajan löytämisessä on vaikeuksia. Jorgesta tullee muutenki semmonen olo, että sen mielestä ois vaan kivempi että lähtisin takasin kottiin. Yanira oli taas ihan raivoissaan Jorgesta. Se sano että jos keskiviikkoon mennessä ei tapahu mittään, se mennee edellisen koordinaattorin, Finan, tykö pyytään apua ja jos ei tapahu mittään niin se soittaa sedällensä, joka on joku koulun jehu (ja Jorgen pomo).
Perjantaina meillä oli Yaniran kans tarkotus lähtiä diskoileen, mutta sillä oliki kuumetta ja mulla jonku sortin auringonpistos ilmeisesti. Lauantaina Yani tuli sitten tänne (se assuu viereisessä kylässä, Terdessä). Käveltiin ympäri kaupunkia ja se näytti hyviä ostospaikkoja ja baareja yms. Käytiin syömässä huiput lätyt nutellalla ja jäätelöllä. Tai soli huippua niin kauanko pysy sisällä. Yani halus myös nähä Ankkurin, joten käytiin siellä juomassa parit Tropicalit. Illalla käväsin vielä ulkona Ankkurin ulkomaanvahvistuksien kans ko Tommi veteli sikeitä.
Oon nyt käyny netissä vieressä olevassa peliluolassa ja siellon hyvä käyttää Skypeäki. Skype-treffiehotuksia otetaan sitten vastaan myös, olis kiva kuulla kaikkien kuulumisia! Iskä sinun pittää Reiskan kans koittaa sen konneelle asentaa kerta se oma tökkii.. Ja Miisalle terkkuja!
Niin, maanantai-iltana myöhäsellä menin peliluolaan ja hokasin, että aamulla koittaa vihdoin se minkä alkamista oon oottanu ja epäilly! Oon nukkunu täällä vähintään 12h öitä (heränny 12 jälkeen) ja päikkärit päälle. Illalla olinki onnellinen, että päikkärit oli jääny välistä, ko tulis ainaki uni sitten. Noh, unessa kävin varmaan jonku verran mutta tuntu lähinnä että oisin koko lyhyen yön ollu hereillä. Suomessaki nukun aina huonosti harjottelun alussa ja uneksin ihan hirveitä. Herätys oli 7 aikaan, 9:30 piti olla koululla, jossa hoitsujen opettaja, (ja entinen koordinaattori) Fina, ootti minua. Tällä kertaa Jorge laitto jopa ohojeet, mistä löytäsin Finan ja muutaman kyselyn jäläkeen huone löytyki. Finan lisäksi siellä oli Laura, joka oli ollu viime vuonna 3kk Kuopiossa harjottelussa.
Laura oli tulkkina Finalle, ko se ei ossaa enkkua yhtään. Lauran enkun'taitojen' jälkeen koin pienen helpotuksen, että ehkä mie sittenki ossaan kieltä ees välttävästi.. Joka tapauksessa Laurasta oli hirmusesti apua, ja sain taas yhen henkilön lissää jolta sain luvan pyytää apua jos tarttee (toivottavasti sen luetun ymmärtäminen on vahvempi ko kuullun ymmärtäminen:D). Mielenkiintosta on muuten se, että vaikken oo ikinä opiskellu espanjaa enkä ees kattonu Serranoja, niin pystyn ymmärtämään sitä yllättävän paljon.
Fina ajo meijät lastensairaalalle tapaamaan ylihoitajaa ja jotaki toista jehua. Ylihoitaja oli varsinainen kielinero: 'Don't worry, be happy!', siinäpä se sitte oliki. Sitten pääsinki osastolle! Minun lasten sairaanhoidon 4vk harjottelu on jaettu kahteen jaksoon kahella eri osastolla. Ekat 2vk oon 'Pediatric Traumatology'-osastolla. En vielä päässy ihan käsitykseen, minkälainen osasto se on, mutta potilaat on kai 2-14 -vuotiaita. Osasto vaikutti mielenkiintoselta ja olin toivonu vaan, etten joutus mihinkään vastasyntyneitten osastolle. Tää harjottelu on muutenki nyt oikein sopivassa kohassa, koska oon vihdoin alkanu tykkäämään myös vieraista lapsista!!
Osastosta myöhemmin enemmän, mutta mielenkiintonen jakso on tulossa kyllä! Tännään töissä olevista hoitajista 3 osas muutaman sanan enkkua. Kovasti ne yritti ja puhu kaikkia, mutta tuntu että ymmärsin kuitenki enemmän niitten äidinkieltä.. Niillä on juhulat perjantaina, ja minun nimiä oltiin jo kirjottamassa osallistujien listallekki, harmi vaan olin just ostanu lipun Erasmus-bileisiin samalle päivälle (tästä myös lissää myöhemmin). Ihanan ilosta ja avointa porukkaa siellä oli, nyt ei jännitä yhtään niin paljon ko eilen.
Eikhän tästä vielä hyvä tule! :)
<3
<3
maanantai 27. syyskuuta 2010
Paniikki!
Olin tulossa kirjottaan tanne ihan muuta, mutta luin just spostin, jossa kerrottiin harjottelun alkavan huomenaamulla. AAAK apua huhuh nyt jannittaa!! Toivottavasti tullee uni ja loyan ees koululle, mista minut viian sairaalalle sitten. Jos selevian hengissa, niin kirjotan heti kuulumiset huomenna! :)
<3
<3
perjantai 24. syyskuuta 2010
Sardiineja ja ananasjukurttia
Niin, ne oli minun ekat hädissään tehyt ruokaostokset Palmasissa, 6,25 litran vesitonkan lisäksi. Loogista, eikö? Tiistaina oli sovittu että käyn koulun International Relations Officessa. Luojan kiitos Yanira lähti näyttään mulle sen. Ne oli ihan pihalla siellä kaikesta ja ymmärsivät englantia mutta puhuvat vaan espanjaa takasin, kysyin mahollisuuesta kielikurssiin niin sain espanjankielisen esitteen, joo kiitti. Nyt ko mietin niin mulla ei oo hajuakaan miten löyän tuon toimiston uuestaan, koska se oli täysin eri paikassa ko se ite koulu. Käytiin tiistaina kattoon se kouluki, minne minun piti keskiviikkona sitte mennä. Kukkaan koululla olleista Yaniran kavereista ei puhunu enkkua, jotku ymmärsi muttei vaan halunnu puhua.
Yaniralla alko sitten iltapäivällä tunnit niin mie hyppäsin yksikseni bussiin ja löysin jopa kämpille. Kävin ottaan tirsat rannalla ja lähin taas Ankkuriin nettiin. Olin lähössä sitte kämpille nukkumaan ko Ankkurissa töissä oleva Tommi pyys liittyyn seuraan, se oli vappaalla kämppiksensä kans, joka oli seukki päivänä lähössä takasin Suomeen. Katottiin poikien kämpillä Sons of Anarchya, kuunneltiin Eminemiä ja juotiin vähän vodkaa. Kyllä tekkee hyvvää hengata suomalaistenki kans ko pää on niin täynnä uutta kulttuuria ja kieltä ja kaikkia.. On muuten yllättävän raskasta ku ajatukset on kääntyny enkuksi ja ko se kieli ei edelleenkään oo mikkään vahvin alue :D Hmm, en muista tarkkaan mitä Tommi aatteli minun kirjottavan ko kerroin eilen kavereille mitä tiistaina tapahtu, mutta jotain tämän suuntasta: 'Tapasin eilen erittäin outoja henkilöitä. Toinen oli tosi komea suomalainen ja toinen puoliksi irkku kääpiö.' Tommin on pitäny tatuoija ittensä, ettei loistais valakosena ;)
Eilen aamulla puin bikinit valmiiksi päälle ja lähin koululle ko oli tapaaminen vaihtovastaava-Jorgen kans. Kämpiltä on 5 minuutin matka Santa Catalinan puistoon, josta bussit lähtee. Sittenpä ei ollukkaan ennää hajuakaan missä pysäkillä minun piti hypätä pois, tunnistin sentään sairaalat mikkä on koulun vieressä. Oli siistiä harhailla ympäriinsä kauhiassa vesisatteessa. Niin, kolmas päivä täällä ja vettä sattaa. Tuumasin, että pittää ostaa satteenvarjo mutta ei kuulemma kannate. Mulla ei ollu ennää mittään hajua missä se koulu on ja kadotin helekatin isot sairaalatki näkyvistä. Kadut oli tyhyjiä, mutta sitten minua vastaan kävelee Yaniran kaveri Dani, joka ei edellispäivänä suostunu puhumaan enkkua. Nyt sen oli pakko, hähää. Danin avustuksella pääsin koululle ja sen tuntien päättymisen jälkeen pääsin melekein kämpille asti sen luokkakaverin kyytissä. Että ihan ystävällistä porukkaa täällä..
Niin se tapaaminen. Jorge puhu mulle tunnin ilman että mie sain sanoa mihinkään oikein mittään. Se oli ihan symppis vanha mies, mutta ei ymmärtäny miten Oulusta lähetetään tyyppi joka ei ossaa niitten kieltä. Ja muutenki Oulu oli teheny kaikki päin helevettiä. "Merja did it again." Training Aggreementki ois pitäny olla niillä valmiina aikaa sitten niin minun käskettiin tulla tänne se käjessä. Ja niitten opiskelijoilla on kuulemma aina kielikoe kohdemaan kielestä, että eihän nekkään voi laittaa Suomeen tyyppejä jotka ei ossaa Suomea. Ne nyt yrittää tehä kaikkensa että saisivat mulle paikan ens maanantaina ja vielä enkunkielisen ohjaajanki.
Kämpille päästyäni olin aika hajalla ja mietin ihan oikiasti että lähen täältä pois seuraavalla lennolla.. Illalla menin taas Ankkuriin ja tsättäilin Yaniran kans niin se oli ihan raivoissaan Jorgesta. Yanira ossaa paljon vähemmän suomea ko mie espanjaa, ja se on silti tehny 6kk harjottelua OYSissa. Jorge on ollu tuossa hommassa alle puoli vuotta niin se ei vaan vissiin tiiä mistä se puhhuu..
Mielialat vaihtelee hurjaa vauhtia ja pää ei meinaa pysyä mukana, onko tää nyt sitä kulttuurishokkia sitten? Oon niin kova Suomessaki ikävöimään ko kaikki rakkaimmat ihimiset assuu niin hajallaan, että eikai se ihime oo jos täälläki kaipaus iskee. Eilen nukahin jo 10 aikaan heräsin tännään vasta 3 aikaan päivällä, että taitaa tässä olla aika poikki.
Tännään oon tehny kaks asiaa eka kertaa tällä reissulla! Käyny meressä uimassa ja syöny (puolikkkaan) lämpimän aterian. Biitsillä ollessa mietin, että onhan tää nyt ihan sairaan siistiä. Toivon vaan, että harjottelu tosissaan alakais maanantaina niin sais vähän rutiinia tähän elämään. 15h unien jäläkeen lähin tosin biitsille ja sen jäläkeen otin vielä parin tunnin tirsat. Eikhän tässä nyt pysy herreillä vähän aikaa. Kuhan Tommi herrää päikkäreiltään niin yritän eksyä sen kämpille.
Vienolle takasin terkkuja ja Marsalle että mitä ihimettä varten ne kaikki herkut siellä oli? Sinun kiusaksi? ;) Paukku, onko Nean pilleet nyt vkl vai seukkina vasta? Miten Nea pärjäs maanantaina, kävi kaupungilla ja sillai? :D Kaima ja muut, koittakaa nyt vettää vitoset siitä tentistä ja sanokaa Pertulle terkkuja ko se ei kuiten täällä käy? Kata, niistä suuntaavista harjotteluista oli kait tullu joku lista Sotelle? Terkkuja myös norsulle posliinikauppaan!
Ja kaikille: kyllään saa sitten tulla! :) (Tuossa näkymä minun alaovelta.)
<3
Yaniralla alko sitten iltapäivällä tunnit niin mie hyppäsin yksikseni bussiin ja löysin jopa kämpille. Kävin ottaan tirsat rannalla ja lähin taas Ankkuriin nettiin. Olin lähössä sitte kämpille nukkumaan ko Ankkurissa töissä oleva Tommi pyys liittyyn seuraan, se oli vappaalla kämppiksensä kans, joka oli seukki päivänä lähössä takasin Suomeen. Katottiin poikien kämpillä Sons of Anarchya, kuunneltiin Eminemiä ja juotiin vähän vodkaa. Kyllä tekkee hyvvää hengata suomalaistenki kans ko pää on niin täynnä uutta kulttuuria ja kieltä ja kaikkia.. On muuten yllättävän raskasta ku ajatukset on kääntyny enkuksi ja ko se kieli ei edelleenkään oo mikkään vahvin alue :D Hmm, en muista tarkkaan mitä Tommi aatteli minun kirjottavan ko kerroin eilen kavereille mitä tiistaina tapahtu, mutta jotain tämän suuntasta: 'Tapasin eilen erittäin outoja henkilöitä. Toinen oli tosi komea suomalainen ja toinen puoliksi irkku kääpiö.' Tommin on pitäny tatuoija ittensä, ettei loistais valakosena ;)
Eilen aamulla puin bikinit valmiiksi päälle ja lähin koululle ko oli tapaaminen vaihtovastaava-Jorgen kans. Kämpiltä on 5 minuutin matka Santa Catalinan puistoon, josta bussit lähtee. Sittenpä ei ollukkaan ennää hajuakaan missä pysäkillä minun piti hypätä pois, tunnistin sentään sairaalat mikkä on koulun vieressä. Oli siistiä harhailla ympäriinsä kauhiassa vesisatteessa. Niin, kolmas päivä täällä ja vettä sattaa. Tuumasin, että pittää ostaa satteenvarjo mutta ei kuulemma kannate. Mulla ei ollu ennää mittään hajua missä se koulu on ja kadotin helekatin isot sairaalatki näkyvistä. Kadut oli tyhyjiä, mutta sitten minua vastaan kävelee Yaniran kaveri Dani, joka ei edellispäivänä suostunu puhumaan enkkua. Nyt sen oli pakko, hähää. Danin avustuksella pääsin koululle ja sen tuntien päättymisen jälkeen pääsin melekein kämpille asti sen luokkakaverin kyytissä. Että ihan ystävällistä porukkaa täällä..
Niin se tapaaminen. Jorge puhu mulle tunnin ilman että mie sain sanoa mihinkään oikein mittään. Se oli ihan symppis vanha mies, mutta ei ymmärtäny miten Oulusta lähetetään tyyppi joka ei ossaa niitten kieltä. Ja muutenki Oulu oli teheny kaikki päin helevettiä. "Merja did it again." Training Aggreementki ois pitäny olla niillä valmiina aikaa sitten niin minun käskettiin tulla tänne se käjessä. Ja niitten opiskelijoilla on kuulemma aina kielikoe kohdemaan kielestä, että eihän nekkään voi laittaa Suomeen tyyppejä jotka ei ossaa Suomea. Ne nyt yrittää tehä kaikkensa että saisivat mulle paikan ens maanantaina ja vielä enkunkielisen ohjaajanki.
Kämpille päästyäni olin aika hajalla ja mietin ihan oikiasti että lähen täältä pois seuraavalla lennolla.. Illalla menin taas Ankkuriin ja tsättäilin Yaniran kans niin se oli ihan raivoissaan Jorgesta. Yanira ossaa paljon vähemmän suomea ko mie espanjaa, ja se on silti tehny 6kk harjottelua OYSissa. Jorge on ollu tuossa hommassa alle puoli vuotta niin se ei vaan vissiin tiiä mistä se puhhuu..
Mielialat vaihtelee hurjaa vauhtia ja pää ei meinaa pysyä mukana, onko tää nyt sitä kulttuurishokkia sitten? Oon niin kova Suomessaki ikävöimään ko kaikki rakkaimmat ihimiset assuu niin hajallaan, että eikai se ihime oo jos täälläki kaipaus iskee. Eilen nukahin jo 10 aikaan heräsin tännään vasta 3 aikaan päivällä, että taitaa tässä olla aika poikki.
Tännään oon tehny kaks asiaa eka kertaa tällä reissulla! Käyny meressä uimassa ja syöny (puolikkkaan) lämpimän aterian. Biitsillä ollessa mietin, että onhan tää nyt ihan sairaan siistiä. Toivon vaan, että harjottelu tosissaan alakais maanantaina niin sais vähän rutiinia tähän elämään. 15h unien jäläkeen lähin tosin biitsille ja sen jäläkeen otin vielä parin tunnin tirsat. Eikhän tässä nyt pysy herreillä vähän aikaa. Kuhan Tommi herrää päikkäreiltään niin yritän eksyä sen kämpille.
Vienolle takasin terkkuja ja Marsalle että mitä ihimettä varten ne kaikki herkut siellä oli? Sinun kiusaksi? ;) Paukku, onko Nean pilleet nyt vkl vai seukkina vasta? Miten Nea pärjäs maanantaina, kävi kaupungilla ja sillai? :D Kaima ja muut, koittakaa nyt vettää vitoset siitä tentistä ja sanokaa Pertulle terkkuja ko se ei kuiten täällä käy? Kata, niistä suuntaavista harjotteluista oli kait tullu joku lista Sotelle? Terkkuja myös norsulle posliinikauppaan!
<3
maanantai 20. syyskuuta 2010
Täällä mie nyt olen!
18 tuntia se kesti Porista tulla tänne. Välipysähykset oli Kööpenhaminassa ja Madridissa. Kaikki 3 lentoa oli vaan niin lyhkäsiä ettei missään tarjottu ruokaa. Madridin kentällä sitte hokasin Subwayn ja olihan se tieten heleppo tilata ko Suomessaki se on yhtä säätöä. Vaikka kuinka yritin enkuksi sanoa jotaki niin ne helekatin juntit huutaa vaan espanjaansa. Mutta hyvä oli patonki kuiteski!
Madridin kentällä naureskelin ja hyräilin Gagaa ko siellä kuuluteltiin jotaki Alejandroa mutta tajusin sitte että myös jotain Jaana Yliaskaa kuuluteltiin. Espanjaksi tietenki. Joku ihana poika minua jeleppi niin selevis hommat sitten. Vimppa lennolla vieressä istu vanha nainen joka puhu koko ajan saksaa mulle vaikka tein seleväksi etten ymmärrä.
Las Palmasissa minua ootti suomalainen asunnonvälittäjä, joka oli laittanu tutun taksikuskinsa kentälle vastaan. Kyltissä luki jotain 'Yeana Yliaveska'. Käytiin sen Sirpan kans kattoon muutama asunto ja otin sitten tosi kivan kämpän (vuokra 450e). Siinä on uus kylppäri, pesukone, makuualkovi parisängyllä, olkkarissa levitettävä sohva, pöytäryhmä ja keittiössä kaikki tarvittava. Telekkaristaki löytyy 30 dubattua kavanaa, jihii! Parasta on se ku ikkunasta kurkkaa niin näkkyy palmu ja meri! Kämppä on siis ihan Palmasin parhaimman rannan, Las Canterasin, vieressä. 6 kilsaa pitkä ranta jonka vieressä mennee bulevardi jossa näin iltasella ainaki näkkyy hyvännäkösiä lenkkeilijöitä! Puoli 9 aikaan alako hämärtymään, sitä ennen arska paisto ja joku 25 oli lämmintä.
Tarkotus oli ottaa netti kämpille, mutta se maksaiski Sirpan mukkaan n.60 e kuussa?! Täällä on kuietski paikkoja missä voi oman konneen kans olla ilmaseksi netissä. Voi olla erakoitumisen estämiseksikki ihan hyvä että pittää tulla surffaileen yleisille paikoille.. Olo on kovin uupunu ja ajatus harhailee. Ku jäin kämpille yksin, katoin silimiin Elemeri-unikaveria ja itkin vähän. Sitten lähinki äkkiä kalijalle(?!) surffaileen suomalaisen omistamaan Ankkuri-baariin.
Yks paikallinen sairaanhoitajaopiskelija on ollu viime kevväänä Oulussa vaihossa ja otti minnuun yhteyttä nyt ko kuuli että oon tulossa tänne. Se lupas auttaa minua ja huomenna se lähteeki näyttään mulle koulua. Käyn ilmottautuun ja allekirjotuttaan paperit että saa vihdoin laittaa apuraha-anomuksen. Normaalistihan se ois selevä jo ennen lähtöä mutta minun tapaus ei oo ihan normal.. Keskiviikkona ois tarkotus sitten tavata se tyyppi, joka alkaa selvittään missä ja milloin voisin alottaa harjottelun.
Toisaalta fiilis on ihan mahtava, toisaalta mietin että mitä hittoa mie täällä teen! Kotona ois niin heleppo olla. Liian heleppo.
<3
Madridin kentällä naureskelin ja hyräilin Gagaa ko siellä kuuluteltiin jotaki Alejandroa mutta tajusin sitte että myös jotain Jaana Yliaskaa kuuluteltiin. Espanjaksi tietenki. Joku ihana poika minua jeleppi niin selevis hommat sitten. Vimppa lennolla vieressä istu vanha nainen joka puhu koko ajan saksaa mulle vaikka tein seleväksi etten ymmärrä.
Las Palmasissa minua ootti suomalainen asunnonvälittäjä, joka oli laittanu tutun taksikuskinsa kentälle vastaan. Kyltissä luki jotain 'Yeana Yliaveska'. Käytiin sen Sirpan kans kattoon muutama asunto ja otin sitten tosi kivan kämpän (vuokra 450e). Siinä on uus kylppäri, pesukone, makuualkovi parisängyllä, olkkarissa levitettävä sohva, pöytäryhmä ja keittiössä kaikki tarvittava. Telekkaristaki löytyy 30 dubattua kavanaa, jihii! Parasta on se ku ikkunasta kurkkaa niin näkkyy palmu ja meri! Kämppä on siis ihan Palmasin parhaimman rannan, Las Canterasin, vieressä. 6 kilsaa pitkä ranta jonka vieressä mennee bulevardi jossa näin iltasella ainaki näkkyy hyvännäkösiä lenkkeilijöitä! Puoli 9 aikaan alako hämärtymään, sitä ennen arska paisto ja joku 25 oli lämmintä.
Tarkotus oli ottaa netti kämpille, mutta se maksaiski Sirpan mukkaan n.60 e kuussa?! Täällä on kuietski paikkoja missä voi oman konneen kans olla ilmaseksi netissä. Voi olla erakoitumisen estämiseksikki ihan hyvä että pittää tulla surffaileen yleisille paikoille.. Olo on kovin uupunu ja ajatus harhailee. Ku jäin kämpille yksin, katoin silimiin Elemeri-unikaveria ja itkin vähän. Sitten lähinki äkkiä kalijalle(?!) surffaileen suomalaisen omistamaan Ankkuri-baariin.
Yks paikallinen sairaanhoitajaopiskelija on ollu viime kevväänä Oulussa vaihossa ja otti minnuun yhteyttä nyt ko kuuli että oon tulossa tänne. Se lupas auttaa minua ja huomenna se lähteeki näyttään mulle koulua. Käyn ilmottautuun ja allekirjotuttaan paperit että saa vihdoin laittaa apuraha-anomuksen. Normaalistihan se ois selevä jo ennen lähtöä mutta minun tapaus ei oo ihan normal.. Keskiviikkona ois tarkotus sitten tavata se tyyppi, joka alkaa selvittään missä ja milloin voisin alottaa harjottelun.
Toisaalta fiilis on ihan mahtava, toisaalta mietin että mitä hittoa mie täällä teen! Kotona ois niin heleppo olla. Liian heleppo.
Ennen lähtöä..
Noniin, sainhan tämän blogin tehtyä ennen lähtöä! Ulukoasu ei kyllä ole nyt oikein mitä haluaisin mutta tällä mennään toistaiseksi. Tätä tekstiä kirjotan Helsinki-Vantaalla, mukavasti saa huomion pois tästä kauhiasta jännityksestä! Eli oon siis matkalla Las Palmasiin, Kanarialle. Lähen sinne Erasmus-opiskelijavaihtoon tekkeen kaks työharjottelua kolmen kuukauen aikana, siis jouluksi kottiin!
Vaihtoonlähtö on ollu ajatuksena koko koulun ajan (oon alottanu tammikuussa 2008 opiskeleen OAMKissa Oulaisten yksikössä sairaanhoitajaksi). Alkukevväästä suunnitelmat oli vielä niin, että lähen luokkakaveri Hessun kans Portugaliin. Hessu kuiteski jäi pois koska sillä ei ois onnistunu suoritukset yms ja koska touhu oli jo silloin niin epäselvää koulun puolelta. Päätin kuitenki lähtiä yksin ja kohteen muutin Palmasiksi. Oon käyny yhen kerran aiemmin ulkomailla, talvella 2009 kahen kuukauen reissulla Thaimaassa.
Just tällä hetkellä kauhistelen, että mitä ihimettä oon ajatellu silloin ko mietin että sehän on siisti lähtiä yksin reissuun ja vielä espanjankieliseen maahan. Mulla on siis heikko englanti ja olematon espanja, että oon onnellinen jos seleviän ees Kanarialle asti. Englantia Palmasissa ei kuulemma osata ja 'englanninkielinen sairaala', johon oon menossa, on lähinnä vitsi.
Vaihtoprosessi on kyllä ollu niin epäselvää ja raivostuttavaa touhua että ihimettelen suuresti että oon nyt matkalla. Vielä kaks viikkoa ennen lähtöä(just ko olin liput varannu)koulun jehu ilmottaa etten voikkaan lähteä. Tein viikossa 33,5 opintopistettä ja sanoin sille heippa. Taistella on kyllä joutuu kovasti, mutta onneksi on ollu huiput taustatsempparit!
Vajaa viikko ennen lähtöä sain vihdoin yhteyden yhteyshenkilöön Kanarian päässä. Se kuuli eka kertaa että oon tulossa, yippii! Harjottelupaikasta ei oo vielä mittään tietoa, keskiviikkona meen koululle tapaamaan Jorgea ja katellaan mihin se minut laittais. Palmasissa minua oottaa suomalainen asunnonvälittäjä muutaman kämppävaihtoehon kans ja sen tuttava tullee onneksi kentälle vastaan.
Te jokka tätä lueskeletta, toivon että kirjotatta ees joskus takasinki! Pieni askel norsulle, mutta iso mulle. Elän jännittäviä aikoja ja on ihana tietää kuinka ihania ihimisiä minun elämässä on <3
Vaihtoonlähtö on ollu ajatuksena koko koulun ajan (oon alottanu tammikuussa 2008 opiskeleen OAMKissa Oulaisten yksikössä sairaanhoitajaksi). Alkukevväästä suunnitelmat oli vielä niin, että lähen luokkakaveri Hessun kans Portugaliin. Hessu kuiteski jäi pois koska sillä ei ois onnistunu suoritukset yms ja koska touhu oli jo silloin niin epäselvää koulun puolelta. Päätin kuitenki lähtiä yksin ja kohteen muutin Palmasiksi. Oon käyny yhen kerran aiemmin ulkomailla, talvella 2009 kahen kuukauen reissulla Thaimaassa.
Just tällä hetkellä kauhistelen, että mitä ihimettä oon ajatellu silloin ko mietin että sehän on siisti lähtiä yksin reissuun ja vielä espanjankieliseen maahan. Mulla on siis heikko englanti ja olematon espanja, että oon onnellinen jos seleviän ees Kanarialle asti. Englantia Palmasissa ei kuulemma osata ja 'englanninkielinen sairaala', johon oon menossa, on lähinnä vitsi.
Vaihtoprosessi on kyllä ollu niin epäselvää ja raivostuttavaa touhua että ihimettelen suuresti että oon nyt matkalla. Vielä kaks viikkoa ennen lähtöä(just ko olin liput varannu)koulun jehu ilmottaa etten voikkaan lähteä. Tein viikossa 33,5 opintopistettä ja sanoin sille heippa. Taistella on kyllä joutuu kovasti, mutta onneksi on ollu huiput taustatsempparit!
Vajaa viikko ennen lähtöä sain vihdoin yhteyden yhteyshenkilöön Kanarian päässä. Se kuuli eka kertaa että oon tulossa, yippii! Harjottelupaikasta ei oo vielä mittään tietoa, keskiviikkona meen koululle tapaamaan Jorgea ja katellaan mihin se minut laittais. Palmasissa minua oottaa suomalainen asunnonvälittäjä muutaman kämppävaihtoehon kans ja sen tuttava tullee onneksi kentälle vastaan.
Te jokka tätä lueskeletta, toivon että kirjotatta ees joskus takasinki! Pieni askel norsulle, mutta iso mulle. Elän jännittäviä aikoja ja on ihana tietää kuinka ihania ihimisiä minun elämässä on <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)