Heja Suomi!

Jotaki oli tehtava ko paa alko olla liian taynna vierasmaalasta mossoa. Lauantai-illan vietto kahen suomalaisen tyton kans oli oiva apukeino. Tytot on kans taalla vaihossa, hokattiin toisemme Facebook-ryhmasta ja nyt paatettiin naha eka kertaa. Ja jottemme unohtais maailman pienuutta, toinen tytoista on minun Lahessa asuvan kaverin serkku.

Tanssit

Tyvaret tuli vanhasta kaupungista Canterasiin ja paatinki viia ne Suomikerholle, ko eivat olleet kuulleetkaan siita. Eka kertaa kavin iteki siella iltasella ja siella oliki tupa taynna ja tanssit menossa! Paljon kaipaamaani Upcideriaki oli tarjolla, tosin juoman saamiseksi oli naytettava henkkareita 70-vuotiaalle baarimikolle. Muutaman humpan jalkeen oltiin valmiita lahtemaan syomaan. Soin eka kertaa paikallisten (ja tyttojen) herkkua, papas arrugadasia. Eli suolaveessa keitettyja pottuja valkosipulisen  mojo-kastikkeen kans. Olipa muuten hyvvaa! Ja suolasta.

Pottuja

Seuraava paikkavalinta oliki Ankkuri. Normaalista asiakaskunnasta kertoo jotaki se, etta suomalainen baarimikko ei meinannu myya tytoille pelkkaa mehua. 

Oli kylla huippu paasta viettaan aikaa pitkasta aikaa suomalaisten kans, se vaan on niin erilaista ja jotenki helpompaa ko vierasmaalaisten kans. Oli myos helpottavaa kuulla, etta tytotki oli ihan ulkona vaihtariporukoista. 

Yleensa kaikkien vaihtoreissut on ollu elaman vauhikkainta aikaa ja silloin on reissattu ja ryypatty ja rietasteltu. Mulla juttu on menny ihan toisinpain. Koska minun normaalielama on niin touhukasta niin nyt onki ollu ihana ottaa rennosti. Viime toukokuun ja syyskuun valissa mulla oli yks viikonloppu, jolloin ei ollu mittaan etukateensuunniteltua isompaa menoa. Siina valissa kulijeskelin ympariinsa eri paikkakuntien valia. Nyt onki ollu ihana tulla ja menna sen hetkisen fiiliksen mukkaan ja etukatteen sovituista tapaamisistaki on meinannu tulla ahistus. 

Koska oon ollu taalla tyoharjottelussa, enka opiskelemassa, oon tutustunu enimmakseen paikallisiin tyyppeihin. Niitten  kans on kylla mukava jutella mm. kulttuurieroista ja niilta kuulee mielenkiintosista paikoista ja tapahtumista. Huono puoli on se, etta paikallisilla kuitenki on jo valmiit kuviot, eika valttamatta aikaa tavata vapaa-ajalla. Aluksi harmittelin tata, mutta ko tutustuin vaihtareihin, niin huomasin ottavani niihin aika pian etaisyytta koska olin jo tottunu elamaan taalla itekseni. Tuntu vaan yksinkertasesti liian tyolaalta miettia mihin aikaan seuraavana paivana vois naha ja minne menna. Talla hetkella mie haluan vain menna sillon ko haluan ja sinne minne haluan.

Mutta palataan viela siihen lauantai-iltaan.. Tyttojen kans saatiin myos aikaseksi hyvia kulttuuriero-keskusteluita. Ne assuu etela-Suomessa eivakka oikein osannu kuvitella etta miten Lapissa oikiasti eletaan. Minusta on niin hauskaa, etta Suomessa ihimiset ellaa niin erilaisissa ymparistoissa, eivatka valttamatta tiia toisten elamantyylista mittaan. Olinki ihan elementissa ko paasin selittaan, miten kavereilla on 50 kilometrin matka ruokakauppaan ja etta katuvalot ja sahkot kuitenki loytyy pohojosestaki. Ens kesana M&K rinkat niskaan ja vaellukselle Lappiin, tulis varppina yhta ikimuistonen ko eraasta tulivuoriretkesta ;D

Ilta oli hauska, tytot (ja niitten puhetyylit) viela hauskempia, mutta saatiin kaikki kylla kunnon suomalaisuusahky. Kylla oli seuraavana paivana mukava kierrella paikallisten asuttamia kortteleita ja alkaa taas tayttamaan paata muun maan asioilla.

Hiekkakakku

Palamunhalaaja

Tana aamuna toihin lahtiessa ihimettelin ko oli normaalia hamysampaa ja muutenki vahan outo ilma. Aamupaivalla alko sitten vahan sateleen ja ukkonenki kerran jyrahti. Toitten jalkeen olin menossa koululle tekkeen tehtavia niin siella oliki portit kiinni. Vetta sato edelleen ja aattelin, etta nyt onki mahtis ilma lahtia lenkille rantakadulle. Poikkesin kotimatkalla netissa ja sain linkin, jossa kerrottiin Kanarialla olevan rajuilma ja turisteja oli kehotettu pysymaan sisatiloissa ja etenki valttamaan ranta-alueita. Ainaki kouluja oli suljettu ja muutenki kadut on hiljasina, olihan ilma tosi raju.

Ihan huvittava koko juttu, tais olla vaan joku kansallinen laiskuuspaiva, mutta pysykoot turistit silti piiloissaan ;)

<3

Mioon Suomesta!

Festarit!

WOMAD: World Of Music Arts and Dance

Toissa viikonloppuna tuossa vieressa olevassa Parque Santa Catalinassa oli 4 paivaa kestavat Womad-festarit. Esiintyjia oli eri maista yli 30, mm. Espanja+Kanaria, Senegal, Ranska, Brasilia, UK, Kuuba, Kap Verde, Kamerun, Kiina, USA... Kerranki tuli festareilla keskityttya kunnolla olennaiseen(?) eli musiikkiin. Esiintyjat oliki yllattavan hyvia ja 3 paivan aikana tuli nahtya ja kuultua monenlaista. Fiilis oli alyttoman rento ja ihimiset normaaliaki hyvantuulisempia, Suomalaisten harrastamaa tonimista ja rynnimistakaan ei ollu. Ja mika parasta, tapahtuma oli ilimanen. Kalijat makso kojuissa 2 euroa mutta yleison joukossa kuluki ihimisia rinkat selassa 'uno cerveza, uno euro'.  Kukkaistuoksuisen yleison joukossa naky jamittelemassa niin 3-vuotiaat lapset ko 80-vuotiaat mummotki. Bajamajat oli yhta hirveita ko Suomessa.

Alueella oli myos palijon eri maitten telttoja, joissa oli myytavana kaikkia bratwurstista pomppupalloihin. Epavirallisiaki esiintyjia oli paljon, mm. tanssiesityksia ja ykspyorasella temppuilua. Lempparityypit oli kuitenki 3 ihan samannakosta tummaihosta poikaa, jotka oli ainaki 230cm pitkia. Pojat oli vahan hamillaan ko ihimiset parveili niitten ymparilla ja otti yhteiskuvia, me oltiin vaan niin suut auki ettei tajuttu kuvatakkaan.

Oon haaveillu paahetuista kastanjoista ja nyt ostettiin niitaki. Aattelin, etta se on jotaki tosi herkkua ja enemman makiaa ko suolasta. Eka makuaistimus oli pahkina, toinen pottu ja sitten tajusin niitten maistuvan kuivalihakeitolle. Ei ihan sita mita ootin. Minut pakotettiin myos maistamaan mustekallaa, 'koska yhessa paikassa on niin hyvat mustisvoileivat'. Leivassa oli onneksi hyvat mausteet etta vei huomiota mustekalasta pois. Mutta kyllahan se oli allottavaa ko sielta valista tunkee lonkeroa ja silimaa ulos. Epailen vahvasti, etta seuraavan paivanen kuume oli silta kaverilta perasin..



Toubab All Stars (Ranska)

La Perra de Pavlov (Kanaria)

Dj Gufi (Espanja)

Afrikkalaisilla oli aina paras meno! Creole Choir of  Cuba



10 tyhyjasta tuopista sai paijjan. En jaksanu juua kaikkia ite, siispa dyykkasin.

Ihana Rasta Glover halus eturivin lapset mukkaan

Pojat teki temppuja ja kerto vitseja, oli hyvia. Ehka.



Muntu Valdo lahti takasin Kameruniin



Kastanjakoppi, seuraavana vuorossa paistetut/kuivatut/?? kalmarit

The Birkins (Kanaria)

Mustekalojen koti :s

Mika nautinto!

Pakko viela kurkata, onhan se varmasti kuollu?





Tama talta erraa, on muuten ennaa 3,5 viikkoa jalijella taalla!

<3

Sairaalaeroavaisuuksia 2

Pelastukseni, paikallisia ah-opiskelijoita

Olin siis 2 viikkoa 2-14-vuotiaitten osastolla ja 2 viikkoa Lactantes- eli imevaisosastolla. Vauvaosastolla olo oliki yllattavan kivvaa. Osastolla oli 7 boxia, joissa jokasessa oli 3-7 potilasta, yks sairaanhoitaja ja yks apuhoitaja. Potilaat oli 3-36 kuukautisia ja niilla oli muunmuassa hengitysvaikeuksia, virtsatieinfektioita ja vaikeita aineenvaihuntahairioita. Potilaitten kunto vaihteli ylivirkusta liikkumattomaan enkefalopatiapotilaaseen. Isompien osastolla hoisin 4-vuotiasta saattohoitopotilasta ja pikkusten osastolla 3 kuukautista.

Pikkusten osastolla oli helpompi olla ko joka paiva oli aina saman hoitajan kans ja hyvalla tuurilla sielta loys jonku, joka saatto puhua pari sannaa enkkua. Vauvoille oliki sama jutella suomiaki ja hoitajat vitsailiki, etta minun potilaat ossaa 3-vuotiaina puhua espanjaa, enkkua ja suomia.

Kahavihuone

Suomessa osastoilla on erikseen laakehuoneet, joitten kaapit on visusti lukossa. Taalla laakkeet on kaytavan varrella ’ulokkeessa’ avohyllyilla. Insuliinihoitoa opettelevilla lapsillaki oli lupa menna laakekaapille. Hyllyjen lisaksi on laakevaunut, joihin farmaseutti on jakanu valmiiksi suurimman osan potilaitten laakkeista. Suomessa neulankeraysastiat loytyy jokasesta huoneesta, taalla ainoastaan yks kappale laakehuoneesta. Ois kiva tietaa palijonko tullee pistosvahinkoja ko kovin huolimattoman nakosesti niitten kaytettyjen neulojen kans haahuillaan ympariinsa.

Miten muuten Suomessa hoijetaan lasten verinaytteenotto? Taalla kaytetaan perhosneulaa ja ruiskua, onko sama systeemi? Enta minkalaiset tippaletkustot on ja miten antibioottien laimentaminen kaytannossa tehhaan? Koulussa sai kasityksen, etta se on niin millintarkkaa hommaa ja taalla kasitys vahan muuttu. Tippaletkustossa on ’putkilo-osa’, johon antibiootti ruiskautetaan ja pussista keittista lisataan noin 20-50 millia, hoitajasta riippuen. Ennen ja jalakeen antibiootin ruiskautetaan suoneen pari millia hepariinia. Verensokereita oli aluksi vaikia arvioija ko mittareissa on eri yksikot (mg/dl ja Suomessa mmol/l), ylleensa vs-arvot oli 210 luokkaa.

 

Lekuri kaytavalla

Kasihygienia oli vauvaosastolla hitusen parempaa edelliseen verrattuna. Oli silti huvittavaa seurata esim. haavanhoitoa, ’kato nyt tarkkaan, tama hanska on puhas ja tama likanen ja nain naita kaytetaan’ ja ihan pain mantyahan se meni mutta nielin nauruni. Hoitotoimenpiteet oli muutenki monesti mielenkiintosia tapauksia. Kanylointiin meni monesti kolmeki hoitajaa ja lapselle ei kerrottu mita tehhaan ja neulan huomannu lapsi painettiin vaan vakisin patjaa vasten. Lapselle ei puhuttu mittaan mutta kesken kaiken saatettiin vastailla ommaan kannykkaan ja toimenpitteen jalakeen parkuva lapsi jatettiin iliman lohutteluita yksin huutamaan.

Potilasboxi

Eka harjottelujakso on siis onnellisesti ohi. Pari paivaa ennen sen loppua sain Erasmus-koordinaattorilta Suomesta viestin, etta pyytasin ohjaajaa laittaan sahkopostia siita, kuinka pitkia paivia teen. Minun apurahojen saanti oli vihdoin ennaa sen yhen sahkopostin takana. Erasmus-minimi on 30 tuntia viikossa ja mie tein  8-15 vuoroja. Menin sitten osastonhoitajan puheille opiskelijan kans, joka yritti toimia tulkkina. Jossaki vaiheessa asia oli kunnossa ja oh lupas lahettaa espanjaksi sahkopostin, jossa kertoo minun tekevan 35 tuntia viikossa. Jossaki vaiheessa asia kaanty ilmeisesti niin, etta kaikki hoitajia myoten luuli minun haluavan tietaa, miksi minun pittaa teha 35h vaikka minimi on 30h. Hoitajat pyoritteli silimia ja osastonhoitaja soitteli ylihoitajaa paikalle. Piinaava tilaisuus paatty siihen, etta minun kaskettiin hoitaa homma taman paan opettajan kans. Koordinaattori kuitenki ymmarsi tilanteen ja laitto rahat maksuun. Seuraavana paivana ymmarsin osastonhoitajan selittavan uuelle ohjaajallekki, etta mie haluaisin teha vain 6 tunnin paivia eika kukkaan ymmartany taaskaan vaikka piirtelin niille kuinka hienoja kaavoita. Onneksi vain tuon yhen kerran on tarvinu menna vessaan itkemaan :D

Alakuviikosta olin 3 paivaa saikulla ja hiimailin kampilla villasukat jalassa. Asken otin parin tunnin paikkarit rannalla 32 asteen lammossa, tasta on hyva alottaa viikonloppu. On muuten tasan kuukausi kottiinlahtoon..
<3



Mie Materno-sairaalalla



Let's take a walk

Aika tuntuu nyt humisevan ohi, nytki luulin etta edellisesta postauksesta ois ollu vaan 4 paivaa aikaa. 8 viikkoa on nyt takana ja 5 ennaa eessa, paniikki iskee. Tuosta ajasta reilu 2 viikkoa on harjottelua ja loput vappaata. Joulukuun alussa saanki sitten ihania kylailijoita Belgiasta!

Talla viikolla koitan olla ahkera blogin suhteen, kerrottavaa on ainaski nykysesta (ja edellisestaki) harjottelupaikasta ja viikonloppuna olleista festareista. Nyt viettelen pikkusessa kuumeessa saikkupaivaa ja pitkasta aikaa onki sateinen paiva. Naita on onneksi ollu vain muutama ja vesimaaraki on semmonen ettei sateenvarjolle oo paljon tarvista. Nyt alan mieki huomaamaan vahan syksyn merkkeja ilimassa ja valilla on paivia jolloin lampo ei nouse yli 30 asteen. Kroppaki on alkanu sopeutumaan ilimastoon, sortsien tilalle on tullu pitemmat housut ja huppareillekki on loytyny kayttoa. Ja on muuten huutelut ja vislaukset vahentyny (ainaski vahasen) ko sopeutuu enemman paikalliseen vaestoon nyt. Auringonoton kans pitas vissiin skarpata, harjottelupaikan pomoki kaski yks paiva lahtia aiemmin kottiin etta paasen hankkimaan vahan brunaa.

Mutta nyt niita joittenki kaipaamia kuvia sunnuntaikavelyn muodossa..

Ensin pikku kurkkaus puitten lomasta.. Las Canterasin etelapaaty, taalla on parhaimmat aallot ylleensa eli taalta voi bongailla niita surffareita! Haaveilin menevani surffikurssille, mutta paadyinki vaan katteleen. Aattelin etta ehka se homma ei oo tarkotettu ihimisille jokka ei voi pistaa paata veen alle iliman etta piettaa nokasta kiinni.

Taalla on kuulemma ihan siistit snorklausnakymakki. Kuulemma. Viime vuonna Thaimaassa yritin voittaa pelkoni ja osallistuin sukelluskurssille ja paniikki iski vasta kamppeet paalla rantaveessa. Sitten yritettiin snorklausreissua, mutta seki oli liikaa mulle ja Johanna ja Alice lahti sitten kahestaan uiskenteleen haitten keskelle. Rakastan vetta ja oon onnellinen siella niin kauanko saan hengittaa vapaasti. Ihan loistavaa kattoa paikallisia ko ne on tattunu olemaan meressa koko elamansa. Rannallaki siisti kattoa ko punaset liput ja varotukset tullee niin ihimiset ryntaa merreen. Kanarian porukka on aaltojen keskella ko jotaki merenneitoja ja sitten sinne mennee valakosia punanaamoja, jokka on siella ko heittopussit. Son kans huippua kateltavaa ko isat opettaa pikkutytoille surffausta, penskat ihan tohkeissaan!

En tiia mita kaloja ne tuolta saa vai saako mittaan. En oo oikein seafoodin ystava ja isompien ruokakauppojen kalatiskit haisee niin pahalle, etta pakko kulukia kaupan lapi nokkaa pietellen. Yks kamalimmista otuksista on kalmari. Viime kevvaana en vissiin oikein tienny mika se on, koska Mallan koiralla oli kalmarilelu ja minnuun meni tayesta etta se on oikia ja niita saa kaupasta silmineen paivineen. Yks yo nain unta etta oltiin Levilla maailmancupissa ja minun drinkissa oli kauhia jaapala, jonka sisalla oli kalmari, hyi hitto!!

Rannan tassa paassa on myos huippu ostoskeskus Las Arenas, mita ei onneksi tietty sillon ko tytot oli taalla ko se shoppailu meni muutenki vahan overiksi.. Vaatteet taalla on verottomuuen takia aika paljonki halavempia ko pohjosemmassa Euroopassa. Kaupoissa on nyt aika lailla samanlaiset tarjonnat ko Suomessa tahan aikaan vuojesta. Kaduilla alakaaki nakya koko ajan enemman toppaliiveja ja -takkeja, mika minua vahan hikoiluttaa.

Jouluhommat tanne alko tulla marraskuun alussa. Musiikkia ei kuulu mutta valoja ja koristeita alakaa jo nakya. Talta nayttaa minun joulumielen tuojat tana vuonna..

Sitten puikkelehtimaan pikkukaduille. Kaikki pienemmat kadut on taalla ykssuuntasia. Liikenne on paljon hallitumpaa ja rauhallisempaa ko mita aattelin. Tien yli paastetaan aina samantien eika kuskit ookkaan semmosia tulisieluja mita olin luullu. Toottailya taalla kylla kuulee palijon, mutta senki ne tekkee ihan hyvilla mielin. Pysakointisaantoja taalla ei ilmeisesti oo, autot on monesti vahan miten sattuu ja on ihan normaalia jattaa auto niin, ettei muut paase lahtemaan omilta paikoiltaan. Ja ihimiset ei silti meneta hermojaan, vaikka joutuvat toottailemaan ja oottelemaan etta takana olevan auton kuski kuulis ja tulis siirtamaan autoansa. Autot on meleko uusia mutta ihan karussa kunnossa. On harvinaista jos autossa ei oo yhtaan kunnon lommoa tai puolen kylijen mittasta naarmua. Huvittaa valilla kattoa ko pysakoiessakaan ei oo niin justiinsa jos vahan pokkailee viereisia autoja.

Mecanica rapida. Paikallinen Poysko.

En oo kenenkaan viela nahany taluttavan kadulla frettia, harmi.

Koiria taalla on ihan tuhottoman palijon! Mutta yhtaan irtokoiraa en oo onenksi nahany. Koirat on ylleensa pikkusia, koska ihimisilla on niin pienet asunnot. Rakastan koiria yli kaiken mutta pikkuset karvakoirat ei oo kuulunu ikina suosikkeihin niitten 'tyhymyyen' takia. Taalla kuitenki huomaa, etta se tyhymyys tosiaan on vain omistajissa, koirat kulukee irti omistajien vieressa ja tottelee pienintaki aanta. Koirakuume onki taas kasvanu liianki suuriin mittoihin, jospa tama elama tasta jossaki vaiheessa rauhottuis tarpeeksi niin vois ottaakki.. Mutta tukka hyvin kaikki hyvin, eiko?

Suomen katunakymiin tottuneille silimille taalla on valilla liian vanhan ja ransistyneen nakosta. Mutta ei se vain aina ole niin justiinsa.

Ja onneksi myos katukuvan varittajia loytyy.

Ihimiset on taalla kovia urheilemaan. Rantakatu on aamusin ja iltasin taynna lenkkeilijoita, ja sielta loytyvat pallokentat ja erinaiset kuntoiluvalineet on kovassa kaytossa. Lihavat ihimiset onki taalla tosi harvinaisia. Tai sitten ne pyssyy piiloissaan.

Suomalaisiin oon tormanny taalla oletettua vahemman. Suomalaisturisteja nakkee (onneksi) vaan harvakseltaan, mutta aina se on yhta mielta ilahuttavaa. 'No ihan selevastihan tuolla tytolla on sinivalakonen leima ottassa, ekkos nae!' Suomalaisia vanhuksia taalla tosin assuu hirvia maara, mutta neki on ylleensa niin kanarialaistuneita etta vaikia tunnistaa. Toki taalla on niille omat paikkansaki, Suomi-kerholta oon kayny sen verran etta saanu lukemista lainaan.

Talta taalla suunnilleen nayttaa, ja jos jollaki on veronpalautusten sijotuskohe mietinnassa niin mielellaan otan vieraita vastaan 7.-19.12.!

<3

Bienvenidos a mi apartamento!

Aattelin kuttua teijat sunnuntaivierailulle minun kampille, tervetuloa siis!
Tassa katunakymaa. Biitsi loistaa tuolla ehti seuraavan rakennuksen takana, eli sijainti on loistava! Ikkuna on toiseen suuntaan ja siita onki hyva kattoa mika on vesi- ja ihimistilanne hietikolla.

Arkipaivisin ovella paivystaa aina talomme talkkari. Ehka tuimin tati ikina. Silla on aina sama sininen kolttu paalla ja kulumat niin kurtussa etta kipiaa tekkee. Se piettaa kovvaa vahtia myos nuista kuvassa olevista postilokeroista ja se haluaa aina tarkastaa minun postit ennen minua. Valilla harmittaa, etta meilla ei oo yhteista kielta ku silla tuntuu olevan kovasti asiaa. Sen oon ymmartany, etta se ei tykkaa etta kavelen portaita ja tuuppaa minut aina hissin ovesta sissaan jos meinaan ohittaa sen. Yks paiva se esitti 10 minuuttia pantomiimia, 'television television' ja meni seinaa vasteen seisomaan yms mutten tiia mika oli homman nimi.

Ovi pittaa tullessa ja lahtiessa laittaa avaimella lukkoon, taa ois loisto juttu Suomen kampillekki, ei pysty unohtaan avaimia kottiin. Sissaan tullessa oikialla on vessa, sen jalakeen makuusoppi ja vimppana keittio-olkkari.

Suureksi onnekseni kampassa oli pyykkikone. Vessasta loyty myos siivousvalineet, lakasuharjaa kayttaessa tullee valilla ikava meijjan maailman kovaaanisinta ja surkeinta imuria.

Ja hyllysta loytyy aurinkovoiteita eri tarkotuksiin, suojakertoimesta 2 aina 25 asti.. Pyyhkeet ja lakanat loyty myos kampasta valamiina.

Annika hox! Makuutilan etteen saa vettaa, mitkas muutkaan ko prinsessaverhot. Taatut painajaiset :D Nukkuminen on valilla todellista valineurheilua ja yopoyalta loytyyki korvatulupat ja silimalaput. Niistaki huolimatta harva se yo herraan ylakerran naapurin sangyn jyskytykseen, mita myos tytot paas reissullaan todistaan..

Kampassa on hyvat sailytystilat, eli mulla on ainaki teoriassa hyvat mahikset piettaa tavarat jarjestyksessa.

Lipaston paalla on kaikkia kivoja juttuja. Tytoilta lahtiessa saatu valokuvakehys, kuva Nean kans ja iskan kans (vuojelta 91?), kortteja ja vauvan ambulanssi.

Kampilla oli myos telekkari ja mikro. Nyt tiian senki, mika on arsyttavampaa ko dubatut ohojelmat. Huonosti dubatut ohojelmat.

Kamppa oli taynna tekokukkia, osan oon tunkenu kaapin perukoille. Pakaste oli kans loistojuttu, ruisleivat sailyy hyvin siella. Ihan suunnattoman arsyttavaa, etta hanavetta ei voi juua. Rasittavaa kantaa vesitonkkia kaupasta. Eika oo yks kerta ko oon joutunu suua jannoon sangriaa, ko unohtunu vetta ostaa.

Sohova on talla hetkella minun nukkumapaikka ja kieltamatta uni on parempaa siina.

Lattia on kovvaa kiviainesta, joka ei kovin hellasti ota vastaan tippuvia laseja ja lapparia..

Kiitti kaynnista!

Asunnon hommasin siis suomalaiselta asunnonvalittajalta (valityspalkkio 120e). Taman lisaksi katoin kahta kamppaa, toisessa ei ollu ikkunaa ollenkaan, toisessa oli ikkuna, josta naki seinan ja pikkupalan taivasta. Vaikka asunnossa on tuhottomasti asioita mista en tykkaa (vaaliankeltaset seinat, koristeelliset muotoilut, koriste-esineet, tuo mikalie puunvari, yms) ja vuokra onki yli puolet enemman ko Suomen kampassa niin ihan mielellaan siis maksan tasta 450e. Vuokra taalla maksetaan kateisella.

Yksinasuminen tuntu varsinki aluksi ihan hullulta, mutta nyt siihen alakaa tottua. Oon asunu yksin viimeksi vuonna 2005. Sen jalakeen oon asunu poikakaverin kans kahestaan, 3 kamppiksen isossa asunnossa ja yhen kamppiksen kans kaksiossa. Nykysen kamppiksen kans oon asunu tammikuusta lahtien ja se on kylla lemppari kaikista 5 mita mulla on ollu. En uskalla muuttaa kaverin kans yhteen, joten oon hankkinu kamppikset netista (Henna kyllaki loyty entisen kamppiksen kaverin kautta). Nyt minun Suomi-huoneesta (ja oravasta) on huolta pitamassa ihana Eeva, jonka kampille sattumalta tuli just taman 3 kuukauen ajaksi putkiremppa.

Terveisia Torikadulle, oottako selvinny sen lavuaarihomman kans?? :D

<3