KOTTIIN!

Jaiks, nyt tuli lahto! Las Palmas > Barcelona > Koopenhamina > Hki-Vantaa
Perilla pitas olla ens yona. Lentojen valissa tosin on vaan 40 min vaihtoaikaa, toivottavasti kerkiaa! Maanantaina aamujunnaan ja pysahys Oulussa ja yoksi Rolloon. Tiistaina vois alkaa jo olla kotona.

<3

Pappa ruokkii kissoja

One night in Vegueta

Suomitytot pelasti pettymysten lauantain pyytamalla kylaan. Lepposaa iltaa aloteltiin mm. kattomalla laadukas cheerleaderleffa ja sitte kasky kaviki baarikierrokselle. Ei muutako tytoilta meikit naamaan, vaatteet paalle ja korot alle.

Vegueta, vanha kaupunki, on tunnelmaltaan taysin erilainen ko Las Canteras missa mie asun. Hotelleista ei oo tietoakaan ja muutenki fiilis on paljon aidompi ja kiehtovampi. Hirvia maara pikku kinkkupubeja (jos alkaa hiukomaan, niin apu on lahella) ja yokerhomaisempia baareja, mutta varsinaisia discoja Veguetasta ei loyvy.

No ainaki siella roikkuu sianpotkia katosta



Mikko kinkkuhommissa



Katjan valkkarikiintio tuli aika nopsaa tayteen ja seuraavaksi vaihtoehoksi paaty tieten tequila. Maria vaihto skumpan puutteessa zumo de mangoon. Yhessa paarissa tytot oli alakanu ihimetella miten mulla mennee vessassa niin kauan. Samaan aikaan koin kauhunhetkia yrittaessani paasta sielta ulos. Paniikki alko kasvaa ja rynkytin ovia eestakasin ja aloin nyrkilla hakkaan ovia, kunnes joku ystavallinen asiakas tuli ja pelasti minut tyontamalla LIUKUoven auki.

Maailman pisimmat jalat. Ei ihan mahtunu poyan alle. Okei ei ne nay tassa.

Yhessa paikassa oli ovella poke, joka koitu kohtaloksi. 'Kuin vanhoja ootta? Joo meilla onki 25 ikaraja.' Tyttojen tuttu tarjoilijaki yritti tulla puhumaan meita sisalle, mutta oltiin liian nuoria, ei siis liian kannissa :D





Mojito



Valilla kaytiin sandwicheilla, jotka ilmeisesti kaikesta huolimatta myos maksettiin.. Tyypit erehty kauhisteleen Suomen kylmyytta yms niin Maria tykitti espanjaksi takasin vahemman imartelevia kommentteja Kanariasta :D





Tyttojen kotikatu



Ehka 7-8 baarin kiertamisen jalakeen kampille ja viela ylimakosat papas arrugadasit naamaan! Unessa oltiin jo 1 aikaan. Oli siisti herata aamulla heppapyyhe peittona kirkonkellojen soittoon ja menna parvekkeelle katteleen vieressa olevaa katedraalia.





Dagen efter





Aamulla ihimeteltiin, etta jos taalla on niin halpaa viinaa niin miten meilla on menny niin alyttomasti rahhaa. Ja kuitenkin olo oli niin freesi, ettei ois uskonu ees olleensa paarissa. Iltapaivalla biitsilla maatessa alko tosin tuntumaan, etta ois voinu ottaa yhen tai 6 teksua vahemman. Ei voi muuta sanoa ko on nuo ihan armottomia tyttoja!



Viime yona ei uni tullu ja paadyin tekemaan joulusiivousta (=lattian harjaus jouluvalojen loisteessa) klo 04:43. Pastaaki keitin ko hoksasin etten ollu parriin paivaan syony lamminta ruokaa. Aamulla menin oikein freesina tapaaman paikallista vaihtokoordinaattoria. Oli taas yhta mukava tapaaminen (=tunnin kestava muka kohtelias mutta vittumainen paasaus) Jorgen kans. Tuli ainaki selvaksi, etta sen mielesta Oulussa ollaan aalioita ko lahetataan niille opiskelija joka ei ossaa espanjaa ja kuvitellaan, etta HAN suostuu allekirjoittamaan Oulun papereita. HANELLA on ihan omat paperinsa, mitka saattaa lahettaa muutaman viikon paasta, tai siita muutaman viikon paasta tai.. Jannityksella jaan oottamaan :D Ainiin, kyllahan se lahtiessa oven suussa anto minunki puhua ja kysas etta niin, miten sulla on en harjottelut taalla menny..



Paivat on menny paaosin shoppaillessa. Huomasin, etta matkatavarat saaki painaa 22kg sijasta 23kg, joten kavin ostamassa ainaski viis kiloa lissaa tavaraa. Shoppailu ilman suuntavaistoa ja huonon muistin kans on muutes aika rankkaa. Kavelykadun paasta paahan kestaa yllattavan kauan, ko joka kerta kauppaan poikkeamisen jalkeen lahtee vaaraan suuntaan ja takasin niihin kauppoihin missa just on ollu. En sentaan osta samoja vaatteita ennaa toiseen kertaan. Ehka.

<3

Ikava, osa 1

Tassa muutama asia, joita kaipaan Suomesta ja joita tulen kaipaamaan Kanarialta. Enemman tai vahemman.

SALMIAKKI!

Olin 6 viikkoa ilman jokapaivasta salamiakkiannostani. Sitten luovutin ja pyysin siskoa kaymaan Makuunista mattosakin. 4 paivan sijjaan toimitus kestiki 14 paivaa, mutta voi ihanuutta ko paketti saapu. Kylla oli tyytyvainen olo ko verenpaineet pomppas taivaisiin ja kitalaki meni haavoille.

Karkki

Luulin rakastavani karkkia, mutta tanne tultua tajusin rakastavani vain hyvia karkkeja. Vaikka hedelmakarkit ei kuulukkaan lemppareihin, niin niita tarvitaan tasapainottamaan salmiakin suolasuutta etta sita voi syya taas lissaa. Taalta en oo loytany viela yhtaan oikiasti hyvvaa karkkia. Ruokakauppojen valikoimat on ihan saalittavia ja karkkikaupoista loytyy vain sairaan kalliita lollykoita. Ei ihime etten oo kertaakaan nahany paikallisten syovan karkkia. Joku vois tasta paatella, etta jokapaivanen karkinsyonti ois vahentyny mutta ei. Sen sijjaan tullee syotya enemman ko yrittaa tyydyttaa karkinhimoa.

Einekset

Kiitos Atria ja Saarioinen etta teetta ihmisten elamasta helppoa. Taalta on vaikia loytaa kaupasta eineksia. En mielellaan laita ruokaa ja siina vaiheessa ko muistan etta pitas syya, on myohasta alakaa potun kuorintaan. Oon myos pihi ruuan suhteen, mielummin syon kuhan jotaki ja kaytan pennoset shoppailuun. Tahan soppiiki hyvin yks patka luonnehoroskoopista, minka Nina just lahetti: 'Koska aineelliset seikat eivät herätä vesimiehessä suuria tunteita, ei hän paneudu ruokailuunsakaan kovin syvällisesti. Pelkkä hengenravinto saattaa pitää sähköisen Uranus-ihmisen pitkäänkin pystyssä. Lounaaksi saattaa riittää pala mustaa leipää, toisinaan hän ei muista syödä lainkaan.'

Hanavesi

Kuinka heleppoa Suomessa onkaan juua vetta. Vesitonkkia on tylsa kantaa kaupasta ja niitten kaytto on hankalaa. Vetta on tullu juotua viela vahemman ko kotona.

Leipa

Leivan ostoki on tehty hankalaksi. Aluksi yritin vakisin syya valakostaki valakosempaa paahtoleipaa, kunnes hoksasin ihanat uunituoreet patongit. Neki alkaa kuitenki jossain vaiheessa tulemaan korvistaki ulos ja lisaksi niita ei voi juurikaan ostaa ennakkoon ko kuivettuvat niin nopsaa. Mutta voih, tulen niin kaipaamaan kulmaleipomon valkosipulileipaa. Uunituore muhkia leipa, joka pursuaa valakosipulitaytetta, hamskis!

Kahvilat ja baarit

Tassa maassa on asukaslukuun suhteutettuna eniten baareja maailmassa. Kymmenen askeleen valein on jonkunakonen paikka, josta saa taytettyja patonkeja tai isompaa syotavaa muutamalla eurolla. Kalja maksaa pari euroa ja viinilasi euron tai kaks. Tequilankaan hinta ei paata huimaa ;)

Koirat

Taalla on varmaan vakilukuun suhteutettuna myos maailman eniten koiria. Irrallaan kulkevia pikkukoiria ja ihan uskomattoman fiksuja. Nyt on vahva rotusuosikki, jos joskus koiran saan.

Turvallisuudentunne

Kertaakaan en oo illalla/yolla yksin kadulla kavellessa pelanny. (Vaikka ois ehka joskus pitany.) Oulussa en mielellaan liiku yksin pimialla, varsinkaan iliman ryostohalytinta :D Askassa pelkaan vain pimeyden morkoja mutta niitakaan ei taalla ole..

Huutelu

Joka kerta ulkona liikkuessa kuuluu vahintaan yks huuto. Aluksi oli raivostuttavaa, ko vieraat ihmiset moikkailee tai huutelee perraan. Nyt siihen on tottunu ja se on alkanu jopa huvittamaan. Vain kerran on Hola guapa -huutelija saanu vastaukseksi Painu vittuun :D Suomeen tultua saattaa kaupungilla tuntia olonsa yksinaiseksi ko siellahan on paha moka ees kattoa vastaantulijoita silmiin. Ihimiset on muutenki taalla tottunu puhumaan vieraille. Tama on minusta vain mukavaa, koska alan Suomessa ite vahingossa juttelemaan vieraille kauppajonossa tai liikennevalojen vaihtumista ootellessa. Taalla on ollu vain harvoin bussimatka, etta kukkaan ei ois kysyny tai sanonu mittaan. Viimeksi eilen vanhassa kaupungissa vanhempi mies tuli puhumaan jotain ja sanoin eka vaan etten ymmarra. Se kuitenki vaan jatko ja sano etta taijjan olla suomalainen. Siina se aikansa selitti suomalaisesta tanssija-kaveristaan ja suomalaisten kauneudesta. Si, si señor.

Ruokakaupat

Pienempia ruokakauppoja on taalla joka nurkalla. Halvempia ko Suomessa, mutta ei niista meinaa osata ostaa mittaan. Maitokaan ei ole kylmakaapissa. Mutta, kaupan kassat pakkaa ostokset valmiiksi! Pussit on ostosten maarasta riippuen suomalaisiin verrattuna erittain pienia, yks paiva laskin, etta isomman perheen ostokset pakattiin 22 muovipussiin. Miksi muuten Suomessa ei oo ennaa Spareja?

Vaatekaupat

Vaatteet on halvempia ja kivempia ko Suomessa. Taalla shoppailusta voi jopa nauttia ko on niin helppo loytaa ostettavaa. Junttina aattelin, etta kaupat ois taalla taynna kesavaatteita, mutta samanlainen talvimuoti taalla on ko Suomessaki. Oon ostanu taalta muun muassa toppatakin ja talvikengat, mutta paikallisten tavasta poiketen en oo viela rohjennu kayttaa niita. Iso miinus vaatekaupoissa on myyjat, koska yleensa ne on noin 30-vuotiaita. Sen ikaset ihmiset on taalla (mitenkaan yleistamatta) aivan kamalia! En tiia mika kriisi niilla on, mutta harjotteluissa, kaupoissa, kadulla ja ihan missa vaan , vittumaisimmat ihmiset on kolmikymppisia naisia. Eivatka vahingossakaan voi puhua muuta ko espanjaa. Ja hei, missa on Suomen kiinalaiskaupat? Niista loytyy ihan mita vaan ja hullun halvalla.

Huuh, naita asioitahan riittaa nakojaan listattavaksi toisellekki kertaa.. Mutta loppuun viela yks, ja se tarkein.

Tarkiat ihimiset

Jos teita on Suomessaki ikava, niin miten taalla! Voi sita onnenmaaraa ko reilun viikon paasta nakkee niin paljon loistavia ja rakkaita ihimisia. Ja hullua kylla, kuinka ikava onkaan suomalaisia junttijatkia! Varsinki kaikki pohojosen pojat, ohan ne niin liikuttavan tolloja ja aalioita ;D

<3

Ei huonompi tapa herata

Yritin ladata tahan videon. Tunnin verran kahessa eri paikasa tuloksetta. Yritan huomenna uuestaan, nyt laitan vain kuvan..

Naapuritalossa asuu torvisoittaja. Joka aamu klo 10.00 se tullee parvekkeelle vaimonsa kans ja puhkuu piisin. Taman kuun alussa joukossa alko kuulua joululaulujaki. Yhtena aamuna paikalle oli tullu myos Televisión Canaria. Pariskunta on ehka saksalainen, harmi vain en nahny haastattelua etta mika tassa on taustalla.

Muutenki taalla mennee hyvin. Vastoinkaymisia riittaa, mutta aattelin etta tulis nyt kaikki niin ei sitten paluumatkalle ennaa jais mittaan. Kauhuskenaario on, etta tulivuorenpurkauksen tms takia viettelen jouluaattoa jossaki kamasella lentokentalla ;)

10 paivaa ennaa jalijella, paniikki alakaa iskia! Myohemmin lissaa, mutta tarkein:

HYVVAA SYNTTARIA ISKA!!
<3

Jotta asiat ei menis liian putkeen..

Belgian porukan matka tyssas Charleroin kentälle. Lakon takia joutuvat ootella siella tuskallisen monta tuntia kuullakseen, etta Espanjaan ei voi lentaa lentovalvonnan lakon takia. Juna-aikatauluista johtuvan unettoman ja pitkan yon jalkeen ei ois parempaa kavereille aatellakaan.


Taijan lahettaa vieraita varten ostamat 8 litraa sangriaa ja tinto de veranoa seka tuhottoman maaran vessapaperia Gentiin. Jos se helepottais ees vahan.

Ja ettei koulun vaihtotoimintaa vois erehtya luulemaan liian toimivaksi: lahetin viikko sitten perjantaina viestin koulun vaihtovastaavalle, ja tarkistin etta muistinko oikein mitka lomakkeet taalta piti tuua mukanaan. Asian selvittamiseen meni seittaman paivaa ja samassa viestissa ilmotetaan ohimennen, etta Erasmus-apurahoja vartenhan taytyy teha 13 viikkoa harjottelua. Vaihtovastaavan kans suunnitelmaa tehtaessa laskettiin, etta 8 viikkoa riittaa mulle. Ja etta paikanpaalla tulee olla paivalleen se kolme kalenterikuukautta eli 13 viikkoa.

Mulla on siis kaks lomaksi suunniteltua viikkoa jaljella taalla ja harjottelua puuttuu viis viikkoa, mutta kuulemma harjottelun jatkamiseen on 'aikaa viela ihan mukavasti'. Hauskaa tassa on se, etta vaikka tekisin seuraavat kaks viikkoa harjottelua yota paivaa, en sais yhtaan opintopistetta lisaa, koska vapaastivalittavat kurssit on tullu taalla tayteen.

Eli ilmeisesti mie jouvun maksamaan siita, etta koulun vaihtovastaavalla ei ole mitaan hajua naista asioista. Erasmus-apuraha on 1200 e, josta on maksettu nyt 80% ja loput pitais saaha ko tullee pois taalta. Matka- ja asumiskustannukset mulla on 3 kuukauen ajalta noin 1900 e. Eli helposti pystyn maksamaan takasin vaikka koko apurahan.

Niin, ja kaiken lisaksi oisin voinu sitten ottaa paluulennotki aikasemmin, ja olla myos silloin 18. paiva Rollossa!! Kyllapa meinaa suivauttaa, niinko iska sanois.
<3

Ehka maailman parasta aikaa..



Oon vietelly nyt muutaman paivan lommaa. Eli teheny koulutehtavia, lukenu anatomiaa ja kiertany kujia ja kauppoja. Alkuviikosta taallaki 'riehunu' myrsky oli aiheuttanu tuhoja enemmanki Teneriffalla. Saarten sisaset lennotki oli peruttuna muutaman paivan. Ja piru vie, se myrsky meinas viia auringonki mukanaan! Muutaman paivan olin innoissaan ko lampotilat pompsahti 10 astetta kylmemmaksi ko viikko sitten, ihanan virkistavaa. Mutta huomenna olis tulossa vieraita, joten alako jo tuskastuttaan, etta joutuuko ne lumisesta Belgiasta sateisenkylmalle Kanarialle. Myrskyn jalkeen on poutasaa ja nyt on jo auringonpaistekki, joten hyvalta nayttaa!

Myrskyaamu Palmasissa



Bussia ootellessa..

Huomenaamulla on siis tulossa 5 kylailijaa. Muutama viikko sain viestin Belgiassa vaihossa olevilta tytoilta, etta olivat kattoneet lentoja jos tulisivat kylastelemaan. Seuraavana paivana tuliki jo ilokseni ilmotus, etta 'Lennot varattu joulukuun alkuun. Meita tullee 5, tiiakko halpaa hostellia?' Hostelleista ei oo tietoakaan, mutta kerroin omistavani sangyn, sohvan ja 3 uimapatjaa.

Hanna ja Piritta on siis Oulun kavereita, jotka on ollu tekemassa harjottelua Gentissa. Lomaseuraksi ne ottaa lisaksi 2 suomalaista poikaa ja turkkilaisen tyton. Mie oon tutustunu tyttoihin viime talvena Soten (ja Tekun;)) jarjestamalla mokkireissulla Syotteella. Lahin reissulle mukkaan yksin, matkaseurana vain silman varikalvontulehus. Paadyin sammaan mokkiin neljan myos Oulaisissa opiskelevan tyton (ei oltu muka nahty koulussa) ja yhen pojan kans. Hilliton maiha kavi ko tyypit osoittautu ihan loistaviksi persooniksi!

Nyt mielenkiinnolla oottelen, etta minkalainen porukka sielta tullee! Tai ennenkaikkea minka hajunen ja kuinka vasyny ;D Tohkeissaan eivat ollu miettiny lentoja ihan loppuun asti ja senpa takia niilla jaa ens yona unet valista ja on muutama tunti aikaa ootella pubissa..

Koska lomalaiset on taalla vain tiistaihin asti, toivosinki seuraaville paiville oikein mukavia ilimoja. Suunnitelmia ei oo sen enempaa, mutta paatavotteena on tyhjentaa muutaman kuukauen kaapissa oottanu vodkapullo. Vain ja ainoastaan se.

<3

Joulupukin naapurilla harjottelut ohi!

Reilu 4vk sitten alotin polikliinisen harjottelun. Oltiin sovittu opettajan kans, etta nahhaan koululla sen tuntien jalkeen. Ei silla mittaan tunteja ollukkaan ja lukusten epamaarasten selvittelyjen jalkeen joku talutti minut bussipysakille. Hetken mietin, etta passittaako ne minut matkoihinsa mutta kohta istuinki jo opettajan auton kyytissa. Terveyskeskuksessa ei loyetty vastuuhenkiloa, koska se tuliki iltavuoroon, joten sovittiin uus tapaaminen seuraavaksi aamuksi 8 aikaan. Tai nain mie ainaki ymmarsin. Seuraavana aamuna opettajaa ei kuitenkaan nakyny, mutta tartuin hihasta noin 35-vuotiasta mieshoitajaa, joka sattuki olemaan kyseinen vastuuhenkilo, Fran. Fran on siis hoitajien pomo (ja hoityton opettaja), tekkee johtamishommien lisaksi hoitotyota. Aivan loistava heppu, niin hosla vaan etten meinannu pysya perassa sen jutuissa ja liikkeissa. Enkkuaki se osas muutaman sanan (very important, let's go) muttei ikina muistanu sita puhua.

Vastaanotto oli kylla ihan toista maata ko sairaalassa. Sain tyovuorolistatki, missa oli maaratty joka paivalle ohjaaja. Kaytannossa ne hoitajat ei ikina ollu sina paivana paikalla, mutta ajatus oli kuitenki tarkein. Ekat paivat olin alle 30-v Beatrizen kans lasten puolella. Potilaat tuli sinne laakarin lahetteen kans, ja sama hoitaja teki myos lasten neuvolatarkastuksia. Paivat sattu olemaan tosi rauhallisia, mutta onneksi Bea puhu hyvin enkkua niin paivat meni lepposasti jutellessa ja naureskellessa.

Sain tietaa muunmuassa, etta taalla raskaana olevat on toissa synnytykseen asti ja synnytyksesta 4 kk synnytyksen jalkeen menevat takasin toihin. Ja etta taalla (kuten monissa muissaki Euroopan maissa) opiskelijat ei saa mittaan tukea, vaan asuvat kotona vanhempien elatettavina. Beanki 26-v poikaystava oli alkanu opiskella uuestaan tyonteon jalkeen ja oli muuttanu takasin kottiin. Kovasti ihimettelivat, etta Suomessa meille maksetaan siita, etta opiskellaan! Ja etta aitit saattaa olla pari vuotta kotona lasten syntyman jalkeen. Sain myos tietaa, etta taalla on 'sairaalalaiva'. Siella on leikkaussalit ja kaikki.

Esperanza del mar, 'meren toivo' 

Kerran Fran tuli pyytaan minua kaveriksi gynekologisiin tarkastuksiin, ko arveli etta potilailla ois kivempi jos siina on mukana joku naispuolinenki hoitaja. Suomessahan gynetarkastukset tekkee terkkarit tai laakarit, taalla melkein kaikki hoitajat teki niita vuorollaan. Fran selitti tutulla Kanarian nopeimmalla tyylillaan mulle kaikkia, muunmuassa naytteenotosta. Esitin oikein sujuvasti ymmartavani kaiken. Sitte ko potilas oli haarat levallaan niin se loiki mulle tutkimusvalineet katteen, etta otappa naytteet. Ei siina auttanu ko laittaa puikkoa pesaan, aattelin vain etta eikai tassa kovin paljon voi vikaan menna. Ja hyvin ne kuitenki suju ja sain kottiin mukkaan tutkkimusvalineetki. Hessun kans oliki puhetta etta teen luokkakavereille joululahjaksi papa-kokkeet, aika reilua vai?

Seuraavalla viikoilla siirryinki sitten paivystyspolille. Terveyskeskus oli pieni ja sinne harvemmin tulikaan mittaan kauhian akuuttitapauksia. Joskus joku naapuritalosta juoksi sinne huutaen ja pitaen paassa verista tiskirattia tai henkia haukkoen valittaen 4 paivaa jatkunutta rintakipua.

Potilaat mennee ylleensa ensin laakarin tyko ylakertaa, mista ne tullee valilla erittain epamaarasten lahetteiden kans alakertaan hoitajien tyko. Yleisimmat toimenpitteet oli piikki perseeseen, sydanfilimi, haavanhoito, aero- ja sueroterapia, tikkienpoisto ja eri testit (Mantoux, raskaus, Combur ja lemppari ulosteveri!!).

Poloven hoitoa ja pamia kankkuun

Aamusin poli toimi ekan tunnin ajan labrana, verinaytteitaki tuli siis otettua urakalla. Sen jalkeen hoitajat hajaantu eri tehtaviin: pediatriselle, paivystykseen, gynelle ja kotikaynneille. Hoitajien toimenkuva oli siis tosi monipuolinen, ku Suomessa taas joka paikalle on oma hoitajansa. Kotikaynneista ei jaany hirvian hyva mieli. Vanhat mummot hoiti kotona miehiaan, jokka ei pystyny ennaa puhumaan, saati liikkumaan. Luulen, etta ne potilaat kuolee pois matanemalla, sen verran pahan nakosia pikku haavoja niilla oli.

Yleisimmin hoitajat puhu mulle espanjaa, koska eivat muka osanneet enkkua. Sain kuitenki melkein jokasen innostumaan niin, etta ne puhu ainaki pari kertaa vahingossa potilaillekki enkkua. Harjottelu oli tosi mielenkiintosta ja vastuuta annettiin. Yks aamu menin labraan ja siella oli vain hoitajia, jokka ei ollu nahny minua aiemmin. Espanjaksi hoijettiin small talkit ja sain pyynnon menna toimenpidehuoneeseen piikittaan laakkeita parille potilaalle. Ossaat kai sie pistaa? Pyoriskelin jonotusaulassa ja loysinki laaketta kaipaavat potilaat ja uskoakseni sain seleville mita ne oli vailla. Oon kylla onnellinen, etten lahteny vaihtoon opintojen aiemmassa vaiheessa, koska niin usein etteen on tullu tilanteita, missa pittaa vaan ite olla varma siita mita tekkee ja miten.

Iliman suurempia mokia onneksi selevisin. Yhtena aamuna olin yksin labrassa ottamassa naytetta nuorelta pojalta ja sain aikaseksi oikein hienon verisuihkulahteen, mie hiritin vain ja poikarukka valakosena kattoo ko mie luutuan sen veria poyalta pois.

Taalla terveyskeskukset on halutumpia tyopaikkoja ko sairaalat. Tk:ssa on lepposa meininki ja monipuolista tyota. Tyopaivat oli ainaki tuossa tk:ssa kuustuntisia, sairaalassa seittaman. Palkka taalla on 2000e luokkaa, yksityisella reilusti vahemman. Sairaanhoitajille on vahan toita taalla ja moni nuori hoitaja tekkeeki keikkaa ympari saarta.

'Soy Papa Noel, houhouhou' Ihana Gabriel!

Kaikki tyokaverit oli aivan loistavia tyyppeja, anto teha hommia itekseen ja autto tarpeen mukkaan. Joskus ohjeistus meinas koetella hermojaki, siina vaiheessa ko olin pistany noin 100 piikkia sinne pakaran ulkoneljannekseen niin yks tullee neuvomaan etta tykkaa pistaa sentin ylemmas, toinen tullee etta laita sentti alemmas, kolmas kaskee sivumalle ja neljas keskemmalle. Viies kaskee taputtaan persetta ennen pistoa ja kuues sannoo etta joka kerta ennen puhistamista pittaa kysya, onko potilaalla alkoholiallergia?!



Gabriel y Pilar



Yks hoitaja oli sita mielta, etta parjaan yksinki ja kaski minun hoitaa potilaat alusta loppuun. Oli mielenkiintosta yrittaa kirjata potilaita konneille ko ei ihan nuo nimet ja henkilotunnukset menny kerralla oikein. Laakari sai usiammanki kerran varmasti makiat naurut ko potilas meni nayttamaan sydanfilimia, johon olin kirjottanu nimet omasta paasta vahan sinneppain. Valilla meinas loppua mielikuvitus kesken potilaan neljan nimen kans ja tietenkaan ne ei osannu tai nahny ite kirjottaa.

Jos menin sanomaan potilaalle, etta oon Suomesta ja ossaan espanjaa vain vahan, niin vastako sita juttua alko tulemaan. Nain kuvia lapsenlapsista, jokka opiskeli laakariksi, kuulin juttuja merimiehelta, joka oli reissannu Pohjoismaita ja Liettuaa myoten ja sain myos kuulla olevani hyva hoitaja. Olis mielenkiintosta tietaa, kuinka paljon oon ymmartany vaarin ja kuinka paljon tarkiaa asiaa multa on menny ohi.

Jos hoitajat oli ihania niin oli ne potilaatki. Halauksien ja kiitosten kera monesti lahtivat pois. Taalla on muutenki mukava lammin tunnelma, ainako nakee eka kertaa paivalle jotaki hoitajaa, niin taputetaan selkaa tai silitetaan kasivartta. Myos vitosta pistettiin ja poskia siliteltiin. Jos sairaalassa kukkaan ei halunnu huomata minua, niin terveyskeskuksessa tunsi ittensa ihan superiksi.

Fran kavi aina ohi juostessaan kattomassa, miten sujjuu ja juttelemassa muitten kans minusta. Joka kerta se muisti myos tarkistaa, olinko ruskettunu tarpeeksi ja muistanhan kaya bilettamassa.

Yhtena maanantaiaamuna menin toihin ja ihimettelin ko ihimiset ei meinannu heti tunnistaa. Sitten alkoki kauhistelut siita, ko olin varjanny hiukseni blondista mustaksi!! Mita sie oot oikein tehny?? Yritin selittaa, etta emmie mikkaan blondi ollu, seku varjasin juurikasvun pois. Potilaakkaan ei ennaa muka uskonu etta olin Suomesta ;D

Eraana paivana kohua aiheutti tatuointi. 'Hei Hannalla (Jaana oli liian vaikia) on kaessa postinumero tatuoituna, tulukaa kattomaan!!'

Toisena paivana sain ihmiset sekasin kertomalla minkalainen saa kotimaassa oli talla hetkella. Joo kylla siella pittaa olla takki ja hanskat ja kylla siella ollaan ulkona silti. Ei, meijan vaatteet ei o tehty eri materiaaleista ko teijjan. Ja joo, talvella siella on pimia melkein koko paivan.

Yhtena paivana taikasana oli Laponia. Pyysivat nayttaan kartalta, etta mista oon ja sitten riehaantuivat, etta oon joulupukin naapuri!! Muutama niista tiesi, etta pukki assuu Romanievella. Miksikohan Googlesta ei ollu loytyny.. Olivat myos kuullu, etta joulupukin postissa voi leimauttaa kirjeet. Hoitajat alkoki naputtamaan kirjeita 'joulupukilta' lapsilleen, miehilleen ja anopeilleen. Iska muistuta sitten etta pysahymma Napapiirilla!

Jesus ja kirje pukilta

'..muista etta aiti rakastaa sinua ja sano isalle, etta tekee enemman kotitoita..'

Lepposaa ilmapiiria toi varmaan myos se, etta hoitajat kaytti enimmalta osin omia vaatteita. Normaali vaatetus oli korolliset saappaat, mekko, korut, kampaukset ja siina paalla hoitotakki. Oliki pirun vaikiaa aluksi tunnistaa laakarit hoitajista, Suomessako ylleensa lekureilla on vain valkonen ylaosa. Suomessa laakarit monesti tunnistaa myos ylimielisesta ja toykeasta kaytoksesta. Taalla ei arvojarjestyksista ollu tietoakaan, siivojia koheltiin yhta mukavasti ko laakareitaki ja pomojaki.

Viimisen paivan olin Franin kans iltavuorossa. Google traductorin avulla kaytiin harjottelun kulkua lapi. 'Vaikka tama on sinun viiminen paiva meilla, niin tulet silti sailymaan meidan muistoissa.' Nyyh. 'Tulit tanne valkosena ja blondina ja lahet ruskiana ja brunettina. Silti aina yhta kauniina.' :DD 'Minka arvosanan oot mielestas ansainnu harjottelusta?' 'Tuotaa, ko ei meilla Suomessa anneta arvosanoja..' 'No mie kuitenki annan sulle.' Hmm, okei.

Valilla Fran puhu kannykassa jotaki ja luuli etten ymmarra ko se sano puhelimeen, etta ei se haittaa ko ei tuo opiskelija ymmarra espanjaa :D Pokan pitely oli vaikiaa myos ko vanhempaa miesta hoitaessa ne alkaa jutteleen etta joo kylla tuo suomalainen on inteligente y bonita. Suomessaki vois joskus itsetunnon lyttaamisen sijjaan yrittaa kohottaa sita ees vahan ;)

Sain todistuksen myos suomeksi, ei tuo google pahempi ookkaan vaikka isoimpia virheita korjailinki vahan. Pari tuntia etuajassa sain lahtia kottiin, koska hoitajien mielesta iltabussit ei ollu hyva juttu mulle. Viimiset jutustelut ja halailut ja sitten poistuin haikein mielin. Lupasin kuitenki menna moikkaamaan niita ennenko kaikki on harmaapaisia ja hampaattomia..

<3

Heja Suomi!

Jotaki oli tehtava ko paa alko olla liian taynna vierasmaalasta mossoa. Lauantai-illan vietto kahen suomalaisen tyton kans oli oiva apukeino. Tytot on kans taalla vaihossa, hokattiin toisemme Facebook-ryhmasta ja nyt paatettiin naha eka kertaa. Ja jottemme unohtais maailman pienuutta, toinen tytoista on minun Lahessa asuvan kaverin serkku.

Tanssit

Tyvaret tuli vanhasta kaupungista Canterasiin ja paatinki viia ne Suomikerholle, ko eivat olleet kuulleetkaan siita. Eka kertaa kavin iteki siella iltasella ja siella oliki tupa taynna ja tanssit menossa! Paljon kaipaamaani Upcideriaki oli tarjolla, tosin juoman saamiseksi oli naytettava henkkareita 70-vuotiaalle baarimikolle. Muutaman humpan jalkeen oltiin valmiita lahtemaan syomaan. Soin eka kertaa paikallisten (ja tyttojen) herkkua, papas arrugadasia. Eli suolaveessa keitettyja pottuja valkosipulisen  mojo-kastikkeen kans. Olipa muuten hyvvaa! Ja suolasta.

Pottuja

Seuraava paikkavalinta oliki Ankkuri. Normaalista asiakaskunnasta kertoo jotaki se, etta suomalainen baarimikko ei meinannu myya tytoille pelkkaa mehua. 

Oli kylla huippu paasta viettaan aikaa pitkasta aikaa suomalaisten kans, se vaan on niin erilaista ja jotenki helpompaa ko vierasmaalaisten kans. Oli myos helpottavaa kuulla, etta tytotki oli ihan ulkona vaihtariporukoista. 

Yleensa kaikkien vaihtoreissut on ollu elaman vauhikkainta aikaa ja silloin on reissattu ja ryypatty ja rietasteltu. Mulla juttu on menny ihan toisinpain. Koska minun normaalielama on niin touhukasta niin nyt onki ollu ihana ottaa rennosti. Viime toukokuun ja syyskuun valissa mulla oli yks viikonloppu, jolloin ei ollu mittaan etukateensuunniteltua isompaa menoa. Siina valissa kulijeskelin ympariinsa eri paikkakuntien valia. Nyt onki ollu ihana tulla ja menna sen hetkisen fiiliksen mukkaan ja etukatteen sovituista tapaamisistaki on meinannu tulla ahistus. 

Koska oon ollu taalla tyoharjottelussa, enka opiskelemassa, oon tutustunu enimmakseen paikallisiin tyyppeihin. Niitten  kans on kylla mukava jutella mm. kulttuurieroista ja niilta kuulee mielenkiintosista paikoista ja tapahtumista. Huono puoli on se, etta paikallisilla kuitenki on jo valmiit kuviot, eika valttamatta aikaa tavata vapaa-ajalla. Aluksi harmittelin tata, mutta ko tutustuin vaihtareihin, niin huomasin ottavani niihin aika pian etaisyytta koska olin jo tottunu elamaan taalla itekseni. Tuntu vaan yksinkertasesti liian tyolaalta miettia mihin aikaan seuraavana paivana vois naha ja minne menna. Talla hetkella mie haluan vain menna sillon ko haluan ja sinne minne haluan.

Mutta palataan viela siihen lauantai-iltaan.. Tyttojen kans saatiin myos aikaseksi hyvia kulttuuriero-keskusteluita. Ne assuu etela-Suomessa eivakka oikein osannu kuvitella etta miten Lapissa oikiasti eletaan. Minusta on niin hauskaa, etta Suomessa ihimiset ellaa niin erilaisissa ymparistoissa, eivatka valttamatta tiia toisten elamantyylista mittaan. Olinki ihan elementissa ko paasin selittaan, miten kavereilla on 50 kilometrin matka ruokakauppaan ja etta katuvalot ja sahkot kuitenki loytyy pohojosestaki. Ens kesana M&K rinkat niskaan ja vaellukselle Lappiin, tulis varppina yhta ikimuistonen ko eraasta tulivuoriretkesta ;D

Ilta oli hauska, tytot (ja niitten puhetyylit) viela hauskempia, mutta saatiin kaikki kylla kunnon suomalaisuusahky. Kylla oli seuraavana paivana mukava kierrella paikallisten asuttamia kortteleita ja alkaa taas tayttamaan paata muun maan asioilla.

Hiekkakakku

Palamunhalaaja

Tana aamuna toihin lahtiessa ihimettelin ko oli normaalia hamysampaa ja muutenki vahan outo ilma. Aamupaivalla alko sitten vahan sateleen ja ukkonenki kerran jyrahti. Toitten jalkeen olin menossa koululle tekkeen tehtavia niin siella oliki portit kiinni. Vetta sato edelleen ja aattelin, etta nyt onki mahtis ilma lahtia lenkille rantakadulle. Poikkesin kotimatkalla netissa ja sain linkin, jossa kerrottiin Kanarialla olevan rajuilma ja turisteja oli kehotettu pysymaan sisatiloissa ja etenki valttamaan ranta-alueita. Ainaki kouluja oli suljettu ja muutenki kadut on hiljasina, olihan ilma tosi raju.

Ihan huvittava koko juttu, tais olla vaan joku kansallinen laiskuuspaiva, mutta pysykoot turistit silti piiloissaan ;)

<3

Mioon Suomesta!

Festarit!

WOMAD: World Of Music Arts and Dance

Toissa viikonloppuna tuossa vieressa olevassa Parque Santa Catalinassa oli 4 paivaa kestavat Womad-festarit. Esiintyjia oli eri maista yli 30, mm. Espanja+Kanaria, Senegal, Ranska, Brasilia, UK, Kuuba, Kap Verde, Kamerun, Kiina, USA... Kerranki tuli festareilla keskityttya kunnolla olennaiseen(?) eli musiikkiin. Esiintyjat oliki yllattavan hyvia ja 3 paivan aikana tuli nahtya ja kuultua monenlaista. Fiilis oli alyttoman rento ja ihimiset normaaliaki hyvantuulisempia, Suomalaisten harrastamaa tonimista ja rynnimistakaan ei ollu. Ja mika parasta, tapahtuma oli ilimanen. Kalijat makso kojuissa 2 euroa mutta yleison joukossa kuluki ihimisia rinkat selassa 'uno cerveza, uno euro'.  Kukkaistuoksuisen yleison joukossa naky jamittelemassa niin 3-vuotiaat lapset ko 80-vuotiaat mummotki. Bajamajat oli yhta hirveita ko Suomessa.

Alueella oli myos palijon eri maitten telttoja, joissa oli myytavana kaikkia bratwurstista pomppupalloihin. Epavirallisiaki esiintyjia oli paljon, mm. tanssiesityksia ja ykspyorasella temppuilua. Lempparityypit oli kuitenki 3 ihan samannakosta tummaihosta poikaa, jotka oli ainaki 230cm pitkia. Pojat oli vahan hamillaan ko ihimiset parveili niitten ymparilla ja otti yhteiskuvia, me oltiin vaan niin suut auki ettei tajuttu kuvatakkaan.

Oon haaveillu paahetuista kastanjoista ja nyt ostettiin niitaki. Aattelin, etta se on jotaki tosi herkkua ja enemman makiaa ko suolasta. Eka makuaistimus oli pahkina, toinen pottu ja sitten tajusin niitten maistuvan kuivalihakeitolle. Ei ihan sita mita ootin. Minut pakotettiin myos maistamaan mustekallaa, 'koska yhessa paikassa on niin hyvat mustisvoileivat'. Leivassa oli onneksi hyvat mausteet etta vei huomiota mustekalasta pois. Mutta kyllahan se oli allottavaa ko sielta valista tunkee lonkeroa ja silimaa ulos. Epailen vahvasti, etta seuraavan paivanen kuume oli silta kaverilta perasin..



Toubab All Stars (Ranska)

La Perra de Pavlov (Kanaria)

Dj Gufi (Espanja)

Afrikkalaisilla oli aina paras meno! Creole Choir of  Cuba



10 tyhyjasta tuopista sai paijjan. En jaksanu juua kaikkia ite, siispa dyykkasin.

Ihana Rasta Glover halus eturivin lapset mukkaan

Pojat teki temppuja ja kerto vitseja, oli hyvia. Ehka.



Muntu Valdo lahti takasin Kameruniin



Kastanjakoppi, seuraavana vuorossa paistetut/kuivatut/?? kalmarit

The Birkins (Kanaria)

Mustekalojen koti :s

Mika nautinto!

Pakko viela kurkata, onhan se varmasti kuollu?





Tama talta erraa, on muuten ennaa 3,5 viikkoa jalijella taalla!

<3

Sairaalaeroavaisuuksia 2

Pelastukseni, paikallisia ah-opiskelijoita

Olin siis 2 viikkoa 2-14-vuotiaitten osastolla ja 2 viikkoa Lactantes- eli imevaisosastolla. Vauvaosastolla olo oliki yllattavan kivvaa. Osastolla oli 7 boxia, joissa jokasessa oli 3-7 potilasta, yks sairaanhoitaja ja yks apuhoitaja. Potilaat oli 3-36 kuukautisia ja niilla oli muunmuassa hengitysvaikeuksia, virtsatieinfektioita ja vaikeita aineenvaihuntahairioita. Potilaitten kunto vaihteli ylivirkusta liikkumattomaan enkefalopatiapotilaaseen. Isompien osastolla hoisin 4-vuotiasta saattohoitopotilasta ja pikkusten osastolla 3 kuukautista.

Pikkusten osastolla oli helpompi olla ko joka paiva oli aina saman hoitajan kans ja hyvalla tuurilla sielta loys jonku, joka saatto puhua pari sannaa enkkua. Vauvoille oliki sama jutella suomiaki ja hoitajat vitsailiki, etta minun potilaat ossaa 3-vuotiaina puhua espanjaa, enkkua ja suomia.

Kahavihuone

Suomessa osastoilla on erikseen laakehuoneet, joitten kaapit on visusti lukossa. Taalla laakkeet on kaytavan varrella ’ulokkeessa’ avohyllyilla. Insuliinihoitoa opettelevilla lapsillaki oli lupa menna laakekaapille. Hyllyjen lisaksi on laakevaunut, joihin farmaseutti on jakanu valmiiksi suurimman osan potilaitten laakkeista. Suomessa neulankeraysastiat loytyy jokasesta huoneesta, taalla ainoastaan yks kappale laakehuoneesta. Ois kiva tietaa palijonko tullee pistosvahinkoja ko kovin huolimattoman nakosesti niitten kaytettyjen neulojen kans haahuillaan ympariinsa.

Miten muuten Suomessa hoijetaan lasten verinaytteenotto? Taalla kaytetaan perhosneulaa ja ruiskua, onko sama systeemi? Enta minkalaiset tippaletkustot on ja miten antibioottien laimentaminen kaytannossa tehhaan? Koulussa sai kasityksen, etta se on niin millintarkkaa hommaa ja taalla kasitys vahan muuttu. Tippaletkustossa on ’putkilo-osa’, johon antibiootti ruiskautetaan ja pussista keittista lisataan noin 20-50 millia, hoitajasta riippuen. Ennen ja jalakeen antibiootin ruiskautetaan suoneen pari millia hepariinia. Verensokereita oli aluksi vaikia arvioija ko mittareissa on eri yksikot (mg/dl ja Suomessa mmol/l), ylleensa vs-arvot oli 210 luokkaa.

 

Lekuri kaytavalla

Kasihygienia oli vauvaosastolla hitusen parempaa edelliseen verrattuna. Oli silti huvittavaa seurata esim. haavanhoitoa, ’kato nyt tarkkaan, tama hanska on puhas ja tama likanen ja nain naita kaytetaan’ ja ihan pain mantyahan se meni mutta nielin nauruni. Hoitotoimenpiteet oli muutenki monesti mielenkiintosia tapauksia. Kanylointiin meni monesti kolmeki hoitajaa ja lapselle ei kerrottu mita tehhaan ja neulan huomannu lapsi painettiin vaan vakisin patjaa vasten. Lapselle ei puhuttu mittaan mutta kesken kaiken saatettiin vastailla ommaan kannykkaan ja toimenpitteen jalakeen parkuva lapsi jatettiin iliman lohutteluita yksin huutamaan.

Potilasboxi

Eka harjottelujakso on siis onnellisesti ohi. Pari paivaa ennen sen loppua sain Erasmus-koordinaattorilta Suomesta viestin, etta pyytasin ohjaajaa laittaan sahkopostia siita, kuinka pitkia paivia teen. Minun apurahojen saanti oli vihdoin ennaa sen yhen sahkopostin takana. Erasmus-minimi on 30 tuntia viikossa ja mie tein  8-15 vuoroja. Menin sitten osastonhoitajan puheille opiskelijan kans, joka yritti toimia tulkkina. Jossaki vaiheessa asia oli kunnossa ja oh lupas lahettaa espanjaksi sahkopostin, jossa kertoo minun tekevan 35 tuntia viikossa. Jossaki vaiheessa asia kaanty ilmeisesti niin, etta kaikki hoitajia myoten luuli minun haluavan tietaa, miksi minun pittaa teha 35h vaikka minimi on 30h. Hoitajat pyoritteli silimia ja osastonhoitaja soitteli ylihoitajaa paikalle. Piinaava tilaisuus paatty siihen, etta minun kaskettiin hoitaa homma taman paan opettajan kans. Koordinaattori kuitenki ymmarsi tilanteen ja laitto rahat maksuun. Seuraavana paivana ymmarsin osastonhoitajan selittavan uuelle ohjaajallekki, etta mie haluaisin teha vain 6 tunnin paivia eika kukkaan ymmartany taaskaan vaikka piirtelin niille kuinka hienoja kaavoita. Onneksi vain tuon yhen kerran on tarvinu menna vessaan itkemaan :D

Alakuviikosta olin 3 paivaa saikulla ja hiimailin kampilla villasukat jalassa. Asken otin parin tunnin paikkarit rannalla 32 asteen lammossa, tasta on hyva alottaa viikonloppu. On muuten tasan kuukausi kottiinlahtoon..
<3



Mie Materno-sairaalalla



Let's take a walk

Aika tuntuu nyt humisevan ohi, nytki luulin etta edellisesta postauksesta ois ollu vaan 4 paivaa aikaa. 8 viikkoa on nyt takana ja 5 ennaa eessa, paniikki iskee. Tuosta ajasta reilu 2 viikkoa on harjottelua ja loput vappaata. Joulukuun alussa saanki sitten ihania kylailijoita Belgiasta!

Talla viikolla koitan olla ahkera blogin suhteen, kerrottavaa on ainaski nykysesta (ja edellisestaki) harjottelupaikasta ja viikonloppuna olleista festareista. Nyt viettelen pikkusessa kuumeessa saikkupaivaa ja pitkasta aikaa onki sateinen paiva. Naita on onneksi ollu vain muutama ja vesimaaraki on semmonen ettei sateenvarjolle oo paljon tarvista. Nyt alan mieki huomaamaan vahan syksyn merkkeja ilimassa ja valilla on paivia jolloin lampo ei nouse yli 30 asteen. Kroppaki on alkanu sopeutumaan ilimastoon, sortsien tilalle on tullu pitemmat housut ja huppareillekki on loytyny kayttoa. Ja on muuten huutelut ja vislaukset vahentyny (ainaski vahasen) ko sopeutuu enemman paikalliseen vaestoon nyt. Auringonoton kans pitas vissiin skarpata, harjottelupaikan pomoki kaski yks paiva lahtia aiemmin kottiin etta paasen hankkimaan vahan brunaa.

Mutta nyt niita joittenki kaipaamia kuvia sunnuntaikavelyn muodossa..

Ensin pikku kurkkaus puitten lomasta.. Las Canterasin etelapaaty, taalla on parhaimmat aallot ylleensa eli taalta voi bongailla niita surffareita! Haaveilin menevani surffikurssille, mutta paadyinki vaan katteleen. Aattelin etta ehka se homma ei oo tarkotettu ihimisille jokka ei voi pistaa paata veen alle iliman etta piettaa nokasta kiinni.

Taalla on kuulemma ihan siistit snorklausnakymakki. Kuulemma. Viime vuonna Thaimaassa yritin voittaa pelkoni ja osallistuin sukelluskurssille ja paniikki iski vasta kamppeet paalla rantaveessa. Sitten yritettiin snorklausreissua, mutta seki oli liikaa mulle ja Johanna ja Alice lahti sitten kahestaan uiskenteleen haitten keskelle. Rakastan vetta ja oon onnellinen siella niin kauanko saan hengittaa vapaasti. Ihan loistavaa kattoa paikallisia ko ne on tattunu olemaan meressa koko elamansa. Rannallaki siisti kattoa ko punaset liput ja varotukset tullee niin ihimiset ryntaa merreen. Kanarian porukka on aaltojen keskella ko jotaki merenneitoja ja sitten sinne mennee valakosia punanaamoja, jokka on siella ko heittopussit. Son kans huippua kateltavaa ko isat opettaa pikkutytoille surffausta, penskat ihan tohkeissaan!

En tiia mita kaloja ne tuolta saa vai saako mittaan. En oo oikein seafoodin ystava ja isompien ruokakauppojen kalatiskit haisee niin pahalle, etta pakko kulukia kaupan lapi nokkaa pietellen. Yks kamalimmista otuksista on kalmari. Viime kevvaana en vissiin oikein tienny mika se on, koska Mallan koiralla oli kalmarilelu ja minnuun meni tayesta etta se on oikia ja niita saa kaupasta silmineen paivineen. Yks yo nain unta etta oltiin Levilla maailmancupissa ja minun drinkissa oli kauhia jaapala, jonka sisalla oli kalmari, hyi hitto!!

Rannan tassa paassa on myos huippu ostoskeskus Las Arenas, mita ei onneksi tietty sillon ko tytot oli taalla ko se shoppailu meni muutenki vahan overiksi.. Vaatteet taalla on verottomuuen takia aika paljonki halavempia ko pohjosemmassa Euroopassa. Kaupoissa on nyt aika lailla samanlaiset tarjonnat ko Suomessa tahan aikaan vuojesta. Kaduilla alakaaki nakya koko ajan enemman toppaliiveja ja -takkeja, mika minua vahan hikoiluttaa.

Jouluhommat tanne alko tulla marraskuun alussa. Musiikkia ei kuulu mutta valoja ja koristeita alakaa jo nakya. Talta nayttaa minun joulumielen tuojat tana vuonna..

Sitten puikkelehtimaan pikkukaduille. Kaikki pienemmat kadut on taalla ykssuuntasia. Liikenne on paljon hallitumpaa ja rauhallisempaa ko mita aattelin. Tien yli paastetaan aina samantien eika kuskit ookkaan semmosia tulisieluja mita olin luullu. Toottailya taalla kylla kuulee palijon, mutta senki ne tekkee ihan hyvilla mielin. Pysakointisaantoja taalla ei ilmeisesti oo, autot on monesti vahan miten sattuu ja on ihan normaalia jattaa auto niin, ettei muut paase lahtemaan omilta paikoiltaan. Ja ihimiset ei silti meneta hermojaan, vaikka joutuvat toottailemaan ja oottelemaan etta takana olevan auton kuski kuulis ja tulis siirtamaan autoansa. Autot on meleko uusia mutta ihan karussa kunnossa. On harvinaista jos autossa ei oo yhtaan kunnon lommoa tai puolen kylijen mittasta naarmua. Huvittaa valilla kattoa ko pysakoiessakaan ei oo niin justiinsa jos vahan pokkailee viereisia autoja.

Mecanica rapida. Paikallinen Poysko.

En oo kenenkaan viela nahany taluttavan kadulla frettia, harmi.

Koiria taalla on ihan tuhottoman palijon! Mutta yhtaan irtokoiraa en oo onenksi nahany. Koirat on ylleensa pikkusia, koska ihimisilla on niin pienet asunnot. Rakastan koiria yli kaiken mutta pikkuset karvakoirat ei oo kuulunu ikina suosikkeihin niitten 'tyhymyyen' takia. Taalla kuitenki huomaa, etta se tyhymyys tosiaan on vain omistajissa, koirat kulukee irti omistajien vieressa ja tottelee pienintaki aanta. Koirakuume onki taas kasvanu liianki suuriin mittoihin, jospa tama elama tasta jossaki vaiheessa rauhottuis tarpeeksi niin vois ottaakki.. Mutta tukka hyvin kaikki hyvin, eiko?

Suomen katunakymiin tottuneille silimille taalla on valilla liian vanhan ja ransistyneen nakosta. Mutta ei se vain aina ole niin justiinsa.

Ja onneksi myos katukuvan varittajia loytyy.

Ihimiset on taalla kovia urheilemaan. Rantakatu on aamusin ja iltasin taynna lenkkeilijoita, ja sielta loytyvat pallokentat ja erinaiset kuntoiluvalineet on kovassa kaytossa. Lihavat ihimiset onki taalla tosi harvinaisia. Tai sitten ne pyssyy piiloissaan.

Suomalaisiin oon tormanny taalla oletettua vahemman. Suomalaisturisteja nakkee (onneksi) vaan harvakseltaan, mutta aina se on yhta mielta ilahuttavaa. 'No ihan selevastihan tuolla tytolla on sinivalakonen leima ottassa, ekkos nae!' Suomalaisia vanhuksia taalla tosin assuu hirvia maara, mutta neki on ylleensa niin kanarialaistuneita etta vaikia tunnistaa. Toki taalla on niille omat paikkansaki, Suomi-kerholta oon kayny sen verran etta saanu lukemista lainaan.

Talta taalla suunnilleen nayttaa, ja jos jollaki on veronpalautusten sijotuskohe mietinnassa niin mielellaan otan vieraita vastaan 7.-19.12.!

<3