Joulupukin naapurilla harjottelut ohi!

Reilu 4vk sitten alotin polikliinisen harjottelun. Oltiin sovittu opettajan kans, etta nahhaan koululla sen tuntien jalkeen. Ei silla mittaan tunteja ollukkaan ja lukusten epamaarasten selvittelyjen jalkeen joku talutti minut bussipysakille. Hetken mietin, etta passittaako ne minut matkoihinsa mutta kohta istuinki jo opettajan auton kyytissa. Terveyskeskuksessa ei loyetty vastuuhenkiloa, koska se tuliki iltavuoroon, joten sovittiin uus tapaaminen seuraavaksi aamuksi 8 aikaan. Tai nain mie ainaki ymmarsin. Seuraavana aamuna opettajaa ei kuitenkaan nakyny, mutta tartuin hihasta noin 35-vuotiasta mieshoitajaa, joka sattuki olemaan kyseinen vastuuhenkilo, Fran. Fran on siis hoitajien pomo (ja hoityton opettaja), tekkee johtamishommien lisaksi hoitotyota. Aivan loistava heppu, niin hosla vaan etten meinannu pysya perassa sen jutuissa ja liikkeissa. Enkkuaki se osas muutaman sanan (very important, let's go) muttei ikina muistanu sita puhua.

Vastaanotto oli kylla ihan toista maata ko sairaalassa. Sain tyovuorolistatki, missa oli maaratty joka paivalle ohjaaja. Kaytannossa ne hoitajat ei ikina ollu sina paivana paikalla, mutta ajatus oli kuitenki tarkein. Ekat paivat olin alle 30-v Beatrizen kans lasten puolella. Potilaat tuli sinne laakarin lahetteen kans, ja sama hoitaja teki myos lasten neuvolatarkastuksia. Paivat sattu olemaan tosi rauhallisia, mutta onneksi Bea puhu hyvin enkkua niin paivat meni lepposasti jutellessa ja naureskellessa.

Sain tietaa muunmuassa, etta taalla raskaana olevat on toissa synnytykseen asti ja synnytyksesta 4 kk synnytyksen jalkeen menevat takasin toihin. Ja etta taalla (kuten monissa muissaki Euroopan maissa) opiskelijat ei saa mittaan tukea, vaan asuvat kotona vanhempien elatettavina. Beanki 26-v poikaystava oli alkanu opiskella uuestaan tyonteon jalkeen ja oli muuttanu takasin kottiin. Kovasti ihimettelivat, etta Suomessa meille maksetaan siita, etta opiskellaan! Ja etta aitit saattaa olla pari vuotta kotona lasten syntyman jalkeen. Sain myos tietaa, etta taalla on 'sairaalalaiva'. Siella on leikkaussalit ja kaikki.

Esperanza del mar, 'meren toivo' 

Kerran Fran tuli pyytaan minua kaveriksi gynekologisiin tarkastuksiin, ko arveli etta potilailla ois kivempi jos siina on mukana joku naispuolinenki hoitaja. Suomessahan gynetarkastukset tekkee terkkarit tai laakarit, taalla melkein kaikki hoitajat teki niita vuorollaan. Fran selitti tutulla Kanarian nopeimmalla tyylillaan mulle kaikkia, muunmuassa naytteenotosta. Esitin oikein sujuvasti ymmartavani kaiken. Sitte ko potilas oli haarat levallaan niin se loiki mulle tutkimusvalineet katteen, etta otappa naytteet. Ei siina auttanu ko laittaa puikkoa pesaan, aattelin vain etta eikai tassa kovin paljon voi vikaan menna. Ja hyvin ne kuitenki suju ja sain kottiin mukkaan tutkkimusvalineetki. Hessun kans oliki puhetta etta teen luokkakavereille joululahjaksi papa-kokkeet, aika reilua vai?

Seuraavalla viikoilla siirryinki sitten paivystyspolille. Terveyskeskus oli pieni ja sinne harvemmin tulikaan mittaan kauhian akuuttitapauksia. Joskus joku naapuritalosta juoksi sinne huutaen ja pitaen paassa verista tiskirattia tai henkia haukkoen valittaen 4 paivaa jatkunutta rintakipua.

Potilaat mennee ylleensa ensin laakarin tyko ylakertaa, mista ne tullee valilla erittain epamaarasten lahetteiden kans alakertaan hoitajien tyko. Yleisimmat toimenpitteet oli piikki perseeseen, sydanfilimi, haavanhoito, aero- ja sueroterapia, tikkienpoisto ja eri testit (Mantoux, raskaus, Combur ja lemppari ulosteveri!!).

Poloven hoitoa ja pamia kankkuun

Aamusin poli toimi ekan tunnin ajan labrana, verinaytteitaki tuli siis otettua urakalla. Sen jalkeen hoitajat hajaantu eri tehtaviin: pediatriselle, paivystykseen, gynelle ja kotikaynneille. Hoitajien toimenkuva oli siis tosi monipuolinen, ku Suomessa taas joka paikalle on oma hoitajansa. Kotikaynneista ei jaany hirvian hyva mieli. Vanhat mummot hoiti kotona miehiaan, jokka ei pystyny ennaa puhumaan, saati liikkumaan. Luulen, etta ne potilaat kuolee pois matanemalla, sen verran pahan nakosia pikku haavoja niilla oli.

Yleisimmin hoitajat puhu mulle espanjaa, koska eivat muka osanneet enkkua. Sain kuitenki melkein jokasen innostumaan niin, etta ne puhu ainaki pari kertaa vahingossa potilaillekki enkkua. Harjottelu oli tosi mielenkiintosta ja vastuuta annettiin. Yks aamu menin labraan ja siella oli vain hoitajia, jokka ei ollu nahny minua aiemmin. Espanjaksi hoijettiin small talkit ja sain pyynnon menna toimenpidehuoneeseen piikittaan laakkeita parille potilaalle. Ossaat kai sie pistaa? Pyoriskelin jonotusaulassa ja loysinki laaketta kaipaavat potilaat ja uskoakseni sain seleville mita ne oli vailla. Oon kylla onnellinen, etten lahteny vaihtoon opintojen aiemmassa vaiheessa, koska niin usein etteen on tullu tilanteita, missa pittaa vaan ite olla varma siita mita tekkee ja miten.

Iliman suurempia mokia onneksi selevisin. Yhtena aamuna olin yksin labrassa ottamassa naytetta nuorelta pojalta ja sain aikaseksi oikein hienon verisuihkulahteen, mie hiritin vain ja poikarukka valakosena kattoo ko mie luutuan sen veria poyalta pois.

Taalla terveyskeskukset on halutumpia tyopaikkoja ko sairaalat. Tk:ssa on lepposa meininki ja monipuolista tyota. Tyopaivat oli ainaki tuossa tk:ssa kuustuntisia, sairaalassa seittaman. Palkka taalla on 2000e luokkaa, yksityisella reilusti vahemman. Sairaanhoitajille on vahan toita taalla ja moni nuori hoitaja tekkeeki keikkaa ympari saarta.

'Soy Papa Noel, houhouhou' Ihana Gabriel!

Kaikki tyokaverit oli aivan loistavia tyyppeja, anto teha hommia itekseen ja autto tarpeen mukkaan. Joskus ohjeistus meinas koetella hermojaki, siina vaiheessa ko olin pistany noin 100 piikkia sinne pakaran ulkoneljannekseen niin yks tullee neuvomaan etta tykkaa pistaa sentin ylemmas, toinen tullee etta laita sentti alemmas, kolmas kaskee sivumalle ja neljas keskemmalle. Viies kaskee taputtaan persetta ennen pistoa ja kuues sannoo etta joka kerta ennen puhistamista pittaa kysya, onko potilaalla alkoholiallergia?!



Gabriel y Pilar



Yks hoitaja oli sita mielta, etta parjaan yksinki ja kaski minun hoitaa potilaat alusta loppuun. Oli mielenkiintosta yrittaa kirjata potilaita konneille ko ei ihan nuo nimet ja henkilotunnukset menny kerralla oikein. Laakari sai usiammanki kerran varmasti makiat naurut ko potilas meni nayttamaan sydanfilimia, johon olin kirjottanu nimet omasta paasta vahan sinneppain. Valilla meinas loppua mielikuvitus kesken potilaan neljan nimen kans ja tietenkaan ne ei osannu tai nahny ite kirjottaa.

Jos menin sanomaan potilaalle, etta oon Suomesta ja ossaan espanjaa vain vahan, niin vastako sita juttua alko tulemaan. Nain kuvia lapsenlapsista, jokka opiskeli laakariksi, kuulin juttuja merimiehelta, joka oli reissannu Pohjoismaita ja Liettuaa myoten ja sain myos kuulla olevani hyva hoitaja. Olis mielenkiintosta tietaa, kuinka paljon oon ymmartany vaarin ja kuinka paljon tarkiaa asiaa multa on menny ohi.

Jos hoitajat oli ihania niin oli ne potilaatki. Halauksien ja kiitosten kera monesti lahtivat pois. Taalla on muutenki mukava lammin tunnelma, ainako nakee eka kertaa paivalle jotaki hoitajaa, niin taputetaan selkaa tai silitetaan kasivartta. Myos vitosta pistettiin ja poskia siliteltiin. Jos sairaalassa kukkaan ei halunnu huomata minua, niin terveyskeskuksessa tunsi ittensa ihan superiksi.

Fran kavi aina ohi juostessaan kattomassa, miten sujjuu ja juttelemassa muitten kans minusta. Joka kerta se muisti myos tarkistaa, olinko ruskettunu tarpeeksi ja muistanhan kaya bilettamassa.

Yhtena maanantaiaamuna menin toihin ja ihimettelin ko ihimiset ei meinannu heti tunnistaa. Sitten alkoki kauhistelut siita, ko olin varjanny hiukseni blondista mustaksi!! Mita sie oot oikein tehny?? Yritin selittaa, etta emmie mikkaan blondi ollu, seku varjasin juurikasvun pois. Potilaakkaan ei ennaa muka uskonu etta olin Suomesta ;D

Eraana paivana kohua aiheutti tatuointi. 'Hei Hannalla (Jaana oli liian vaikia) on kaessa postinumero tatuoituna, tulukaa kattomaan!!'

Toisena paivana sain ihmiset sekasin kertomalla minkalainen saa kotimaassa oli talla hetkella. Joo kylla siella pittaa olla takki ja hanskat ja kylla siella ollaan ulkona silti. Ei, meijan vaatteet ei o tehty eri materiaaleista ko teijjan. Ja joo, talvella siella on pimia melkein koko paivan.

Yhtena paivana taikasana oli Laponia. Pyysivat nayttaan kartalta, etta mista oon ja sitten riehaantuivat, etta oon joulupukin naapuri!! Muutama niista tiesi, etta pukki assuu Romanievella. Miksikohan Googlesta ei ollu loytyny.. Olivat myos kuullu, etta joulupukin postissa voi leimauttaa kirjeet. Hoitajat alkoki naputtamaan kirjeita 'joulupukilta' lapsilleen, miehilleen ja anopeilleen. Iska muistuta sitten etta pysahymma Napapiirilla!

Jesus ja kirje pukilta

'..muista etta aiti rakastaa sinua ja sano isalle, etta tekee enemman kotitoita..'

Lepposaa ilmapiiria toi varmaan myos se, etta hoitajat kaytti enimmalta osin omia vaatteita. Normaali vaatetus oli korolliset saappaat, mekko, korut, kampaukset ja siina paalla hoitotakki. Oliki pirun vaikiaa aluksi tunnistaa laakarit hoitajista, Suomessako ylleensa lekureilla on vain valkonen ylaosa. Suomessa laakarit monesti tunnistaa myos ylimielisesta ja toykeasta kaytoksesta. Taalla ei arvojarjestyksista ollu tietoakaan, siivojia koheltiin yhta mukavasti ko laakareitaki ja pomojaki.

Viimisen paivan olin Franin kans iltavuorossa. Google traductorin avulla kaytiin harjottelun kulkua lapi. 'Vaikka tama on sinun viiminen paiva meilla, niin tulet silti sailymaan meidan muistoissa.' Nyyh. 'Tulit tanne valkosena ja blondina ja lahet ruskiana ja brunettina. Silti aina yhta kauniina.' :DD 'Minka arvosanan oot mielestas ansainnu harjottelusta?' 'Tuotaa, ko ei meilla Suomessa anneta arvosanoja..' 'No mie kuitenki annan sulle.' Hmm, okei.

Valilla Fran puhu kannykassa jotaki ja luuli etten ymmarra ko se sano puhelimeen, etta ei se haittaa ko ei tuo opiskelija ymmarra espanjaa :D Pokan pitely oli vaikiaa myos ko vanhempaa miesta hoitaessa ne alkaa jutteleen etta joo kylla tuo suomalainen on inteligente y bonita. Suomessaki vois joskus itsetunnon lyttaamisen sijjaan yrittaa kohottaa sita ees vahan ;)

Sain todistuksen myos suomeksi, ei tuo google pahempi ookkaan vaikka isoimpia virheita korjailinki vahan. Pari tuntia etuajassa sain lahtia kottiin, koska hoitajien mielesta iltabussit ei ollu hyva juttu mulle. Viimiset jutustelut ja halailut ja sitten poistuin haikein mielin. Lupasin kuitenki menna moikkaamaan niita ennenko kaikki on harmaapaisia ja hampaattomia..

<3